Hyvää Joulua!

Kiirettä huisketta

Nämä kuvat piti julkaista jo aikoja sitten. Ne otettiinkin jo kuun alussa, kun oli aikaa, valoisaa ja hieman sitä luntakin. Ongelmia kuitenkin aiheutti ajan puute ja se, että kamera ja kone eivät tehneet yhteistyötä. Kone ei tahtonut löytää kameraa, jotta olisin saanut siirrettyä kuvat koneelle. Lopulta monen päivän yrittämisen jälkeen kaivettiin muistikortinlukija kätköistä, jolla sitten onneksi onnistui. Sen jälkeen ei ole ollut aikaa eikä motivaatiota muokata ja julkaista kuvia.

Ennen kuvia vielä hieman yleisiä kuulumisia. Tuntipostauksia on tietääkseni kolme rästissä, niistä tulee yhteinen päivitys joulun jälkeen, kun saan ajatukset kasattua sitä varten. Totta puhuen en tiedä, miten aktiivinen blogi on nyt lyhyenä loppu vuonna. Ideoita on joitakin, mutta en uskalla luvata mitään. Ensi vuodestakaan ei ole mitään takeita. Tammikuun puolessa välissä palaan takaisin koulun penkille ja vielä on sitä ennen yksi viikko työssäoppimista. Hevostelut toivottavasti jatkuvat ainakin kerran viikkoon, muusta en sitten tiedäkkään. Mutta nyt saatte nämä muutamat kämäiset kuvat :)

Miten kääntäminen voi olla niin vaikeaa?

Perjantaina tallille lähtiessä mua laiskotti ihan kunnolla, toisaalta tallille pääsyä olin odottanut taas koko viikon. Mutta silti ei huvittanut oikein lähteä. Ulkona ei ollut edes kamalan kylmä, mutta olin palellut töissä koko päivän (varpaat oli ihan jäässä vaikka mulla oli villasukat). Siksi heitin päälle toppatakit ja ulkohousut ratsastushousujen päälle, ihan vain ettei tarvitsisi enää palella.

Tallilla olin ihan ajoissa, mutta silti pääsin aika myöhään kävelemään. Alkuun ei jaksanut kuin istua satulahuoneessa muiden kanssa höpisten, jonka jälkeen tuli mieleen että hei, se hevonen kannattaisi käydä harjaamassa. Tosiaan ratsuna oli Niilo, joka on yleensä mutakeleillä ihan kunnolla mudassa. Kuten tälläkin kertaa, joten siinä sitten raavittiin hetki ruunasta mudat irti.

Kuvista kiitokset Lotta Eskeliselle!

Kävelemään mentiin suoraan maneesiin, kuka nyt haluaisi ulkona kylmässä ja pimeässä kävellä, kun vaihtoehtona on vähän lämpimämpi ja vähän valoisampi maneesi. Käveltiin siinä sitten hetki, minä roikottelin jalkoja pitkinä kun en jalustimiinkaan niitä jaksanut laittaa. Lopulta jouduin ne sitten jalkaan kuitenkin laittamaan ja aloiteltiin tutusti pitkillä ohjilla kevyttä ravia kahdella ympyrällä. Sitten jossain kevyen istunnan ja tavallisen istunnan välimaastossa laukkaa, edelleen kahdella ympyrällä.

 Sitten lyhyt tauko ja samalla jalustimet pois sekä ristiin kaulalle. Nipan kanssa on tosi kiva mennä ilman jalustimia, sillä on nimittäin mulle niin sopivat askellajit istua. Alkuun jouduttiin laittaa raippa reiden alle ja ohjat kaulalle. Sitten kädet ylös sivuille ja vartalon kiertämistä. Sitten samaa, mutta niin kuin olisi pidetty ohjista ja liikerata vähän pienempi. Tähän asti oli helppoa, mutta sitten päästiin taas asiaan..

Tarkoituksena oli kääntää hevonen niin, että käännetään yläkroppaa yhtenä pakettina. Joo, kuulostaa helpolta ja "kuivaharjoittelukin" meni vielä helposti, mutta helppoa se ei todellakaan ole! Siis miten vaikeaa voi olla kääntää yläkroppaa? Mulla aina joko jäi muu kroppa paitsi kädet matkasta, toinen käsi lähti huitelemaan ihan omiaan joko liikaa sivulle tai sitten alaspäin. Käynnissä sai ihan tosissaan miettiä, että kuinka sitä kroppaa käännettiinkään. Samaa tehtiin sitten vielä ravissa, ei ollut helppoa vieläkään.

Välillä otettiin taas kuivaharjoittelua välissä tauon aikana, sen jälkeen taas jatkettiin. Aina välillä pujoteltiin pitkien sivujen vierissä olevia tötteröitä ja kääntäminen piti tehdä tuolla tekniikalla. Mutta miten voi olla näin lahopää, ettei muista kunnolla missä väleissä me niitä pujoteltiin? Noh, sitten jossain kohtiin askellajiksi vaihtui laukka, tehtävänä kääntää laukassa samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta nyt piti sitten siirtyä heti käännöksestä käyntiin. No niistä käännöksistä en tiedä, menikö ne aivan nappiin, mutta käyntiin kyllä siirryttiin varmaan sulavammin kuin ikinä.

Sitten vielä ennen loppuraveja pujoteltiin taas, niin käynnissä kuin ravissakin. Jossain välissä se kääntäminen helpottui, vaikka vieläkin sai vahtia esimerkiksi että kädet pysyvät samalla etäisyydellä toisistaan ja samalla korkeudella, vaikka niitä siirtääkin. Koko tunti siis mentiin ilman jalustimia, joka ei mua häirinnyt oikeastaan yhtään. Niilolla tykkään mennä ilman jalustimia. Lopuksi laitettiin loppuraveja varten jalustimet takaisin jalkaan.

Uutta ulkonäköä

Eilen illalla blogi koki ulkoasun vaihdoksen. Vanha ulkoasu oli todella kesäinen ja kohta on jo joulukuu, niin pitihän sitä nyt vähän uutta ilmettä saada. Ja kun multa ei löytynt yhtään sopivaa talvista kuvaa, niin piti tehdä edes vähän erilainen, joka ei olisi niin kesäinen. 

Muutenkin nyt on tarkoituksena päivitellä blogin ulkoasua enemmän haluamaani suuntaan. Johtuisikohan oma inspiraation puute siitä, kun blogi ei näytä siltä, miltä haluaisin? Mutta ei kannata siis ihmetellä, jos blogi näyttää joskus vähän hassulta :D

Miltä uusi banneri vaikuttaa?

Epätasaista menoa

 Multa on valitettavasti jäänyt taas postailu vähemmälle. Mulla ei ole oikein uusia kuvia, eikä mistään tahdo löytyä energiaa blogin päivittelemiseen. Mulla on alkanut työssäoppiminen, kohta on jo kaksi viikkoa takana. Rytmi on tuttu 7/8-16, paitsi perjantaisin 7-14. Perjantaisin ryntään suoraan tallille, muina päivinä olen kotona vähän 17.30 jälkeen (jos bussi on suurinpiirtein aikataulussa). Pitkän työpäivän jälkeen yleensä tahtoo tehdä jotain muuta kuin istua koneella. Tai vaikka tahtoisi, niin ei jaksa. Koko päivä kun muutenkin menee jo koneen ääressä.

Multa on jäänyt väliin kolme tuntipostausta, joten tässä pieni tiivistelmä niistä. Ensimmäinen raportoimaton tunti oli 5.11, hui kamala! Sen menin kuitenkin Niilolla, ihanalla tutulla ja turvallisella hevosella. Tehtiin aika perusjuttuja, siirtymisiä ja puolipidätteitä. Yleensä Nipsa on vähän hidas ja siirtymisissä menee aikansa, että saan ne sujumaan jouhevasti. Varmaan pakkasesta johtuen (silloin olikin tosi kiva keli!) heppa oli aika säpäkkänä, joten se kuunteli aika kivasti. Nipa oli myös aika säpäkkänä, koska se heitteli muutamat komeat pukit laukassa. Aikaisemmin se on jotain pieniä joskus harvoin tehnyt, mutta nyt tuli oikein kunnon pukit.

Seuraava tunti ei sitten ollutkaan perjantaina, vaan koska silloin ei ollut tunteja, kävin jo keskiviikkona ratsastamassa sen heti pois. Pääsin sopivasti kahdelta jo koulusta, joten kerkesin tunnille. Listassa oli nyt uudestaan mulle pistetty Jethro. Huokaisin helpotuksesta, kun listassa ei ollut kuin kolme mun lisäksi tunnilla. Ruunalta kun löytyy tuota kokoa, että mahduttaisiin tekemään jotain maneesissa :D

 

  

Aina kun sain puhelimen kameran esiin, näytti heppa tolta. Kun sen laitto pois, katteli se korvat hörössä ovelle, ärsyttävää! :D

Tunnilla tehtiin onneksi ihan perusperusjuttuja. Muut kun teki temponvaihteluita ravissa, mä yritin vain istua Jethron ravissa. Ja me mentiin etanavauhtia koko ajan maneesia ympäri, että istuminen onnistuisi edes jotenkuten. Laukka taas oli ihan oma lukunsa, mun tehtävä siinä kohtaa oli nostaa laukka. Oikeassa kierroksesa onnistui aina välillä, vasempaan en saanut koko tunnin aikana nostettua laukkaa kertaakaan. Mentiin nimittäin kahdella ympyrällä ja siinä Jethro lähti aina lapa edellä menemään toiselle ympyrälle.. enkä saanut kaulaa pidettyä suorassa. Onneksi Jethro jatkoi suoraan, koska olin niin väsynyt tuon taistelun jälkeen.

Nyt viikko sitten perjantaina pääsin taas ihanan Nipan selkään, paljaaseen tosin. Listassa luki ilman satulaa ja olisi pitänyt olla rakennettavat esteet. No niitä ei ollut, joten kun oltiin kävelty hetki niin ilmoitettiin että rakennetaan muutama este. Ne tulivat keskelle maneesia, kaksi pientä ristikkoa vierekkäin. Pitkille sivuille tuli tötteröt pujoteltaviksi.

Alkuverkan jälkeen pujoteltiin ja harjoiteltiin nopeaa kääntämistä. Niilo pujotteli ravissa tosi näppärästi, sillä nyt oli turha laukkaa edes kokeilla. Muuten olisi joutunut tulemaan alas nostelemaan  ne, eikä se minua oikeen huvittanut. Otettiin myös muutamat hypyt. Alkuun oli vähän hakemista, koska en ole päässyt taas hetkeen hyppäämään. Ja olihan nyt vasta toinen kerta ilman satulaa hyppäämistä, edellinen oli kesällä leirillä.

Sitten aloitettiin kisaaminen. Jakauduttiin joukkueisiin ja otettiin vähän sekava harjoittelukierros. Sitten päästiin asiaan. Ensin hypättiin ristikko, ympyrä, uudestaan ristikko, sitten lyhyelle sivulle ja pujoteltiin takaisin. Ainoa ongelma oli ympyrä, sillä Nipsa kiihdyttää aina esteen jälkeen ja tilaa ei ollut hirveästi. Meidän joukkue voittikin itseasiassa kaikki kierrokset, joita taisi olla ainakin viisi. Vikoilla kierroksilla rataa muutettiin. Ensin pujoteltiin edestakaisin tötteröt, sitten ristikko, ympyrä, ristikko ja pujoteltiin takaisin. Tiukat kääntymiset ei ollu ihan se meidän juttu, mutta hengissä selvittiin. Takapuoli vain tahtoi olla toista mieltä tunnin jälkeen..

Semmonen juttu vielä, että multa löytyy nykyään hevosinstagram Senjan kanssa, @team_fiksut . Saa käydä seurailemassa, sinne tulee paljon reaaliaikaisemmin jotain päivitystä tunneista :)

Rautiaita ratsuja

Reilu viikko sitten mulla oli tunti tunnin myöhemmin ja listassa pienoinen järkytys. Mulle oli laitettu Jethro, iso rautias puoliverinen. Jethro lukeutuu niihin hevosiin, joilla en välttämättä olisi ikinä uskonut meneväni. Ruuna löytyikin sitten pikkutallista, jossa sen hoidin ja vähän ihmettelin.

Seuraava järkytys tuli, kun nousin rampilta selkään. Maasta Jethro ei vaikuttanut ihan niin isolta, kuten joku Warre. Mutta kun selkään kiipesi, tuntui että kaulaa on kilometri kaupalla (ja Niilo on kuitenkin kirahvi..) ja muutenkin hevonen oli tosi iso. Ja kun edellinen ratsu oli melkein ponikokoinen Lento, oli muutos aikamoinen.

Verryttely meni todellakin hevoseen tutustuessa ja heti sain itse tehdä paljon töitä. Ravi oli niin isoa, että siinä oli jopa hankala keventää. Laukkaakin oli tosi hassu mennä, kun se oli niin isoa. Jos Niilon kanssa tuntuu tarvitsevan jo laukassa tilaa, niin Jethron kanssa sitä tarvitsi tuplasti. Kuitenkin alun perusteella ruuna vaikutti ihan kivalta.

Alkuverkan jälkeen tehtiin pysähdyksiä ja siirtymisiä. Ja voi apua kun yritti istua ravissa alas. Jouduin keskittymään siihen ja pitämään ravin hitaana, jolloin selässä oli vähän helpompi istua. Olin ihan tyytyväinen, että tunti meni juurikin niiden siirtymisten parissa. Ei ruuna mun top lempihevosiin nouse, mutta ihan kiva se oli.

Nyt perjantaina listassa oli alunperin laitettu mulle Niilo, mutta sitten se oli vedetty yli ja vaihdettu tilalle Ville. Villellä olin mennyt kaksi kertaa aikaisemmin, mutta niilläkin kerroilla totesin sen olevan todella kiva. Yhdessä sitten ryhmän kanssa päädyttiin lopulta lähtemään ilman satulaa, mikä sopi kyllä minulle. Nimittäin viime talvena menin viimeksi Villellä ja silloinkin mentiin ilman satulaa kovien pakkasten takia.

Alkuun tuntui että en tasan pysy selässä, mutta kun hetken aikaa käveli ja sitten aloitti ravaamaan, alkoi tuntua vähän turvallisemmalta. Joskus aikoja sitten kun menin ilman satulaa jollain tunnlla, en uskaltanut ravata kuin lyhyitä pätkiä ja laukka jäi tosi vähälle. Nyt mentiin kuitenkin ihan perus alkuverkka. Sitten saatiin päättää että tehdäänkö jotain kunnollista vai leikitäänkö.

Päädyttiin leikkeihin ja ensimmäisenä oltiin peiliä. Mä vedin aina hitaasti ja en edes halunnut itse sinne "peiliksi". Joten vasta vikalla kierroksella kun muut palautettiin alkuun, vedin sinne loppuun asti ja voitin niin sanotusti sen kierroksen. Seuraavaksi tehtiin niin että piti laukata pitkin maneesia, kun sanotaan ratsailta niin hevonen pysäytetään ja tullaan oikealta puolelta alas. Sitten vasemmalta puolelta selkään. Tätä ennen otettiin harjoituksia selkään nousemisesta, mikä ei sujunut. Tavallisen penkin päältä en meinannut päästää selkään, piti mennä sitten muurin palasen päältä kun se oli korkeampi.

Oikealla kierroksella en sitten ihme ja kumma jo ekalla kierroksella pudonnut. Pääsin kuin pääsinkin tavallisen tuolin päältä selkään. Seuraavalla kierroksella oikeastaan luovutin ja tipuin pelistä pois. Seuraava oli ns. tuolileikki, jossa en jaksanut edes tulla selästä alas kun toinen oli jo menossa. Vähän luovutus tässäkin :D

Lopuksi sitten mentiin ravia ja laukkaa ilman käsiä. Alkuun yritettiin mennä jonossa, mutta se hajosi aika nopeasti. Ville meni aika kivasti ja jopa minä, pieni pelkuri, uskalsin vedellä ilman käsiä ihan ilman edessä kulkijaa. Jos kuusi vuotta sitten olisi tämmöistä tehty, en olisi uskaltanut edes ravata kunnolla ilman satulaa. Nyt sitten näin :D pientä kehitystä havaittavissa. Ja olen todennut että ilman käsiä meno on oikeasti todella hauskaa.

Miks melkein kaikki mun ratsut on rautiaita?

ADHD kakara

Senja kuvaili Armia ADHD kakaraksi, jollainen se vähän on. Armihan tykkää painella menemään vapaana ollessaan. Sitten kun se olisi kuvaa ajatellen nätisti paikoillaan, katsoen melkein suoraan kameraan, ei sinulla ole juuri kamera sillain että saisit napsaistua kuvan. Kun kohotat kameraa, se liikahtaa ja hieno kuva meni siinä. En siis tajua, miten Senja saa aina otettua tuosta niin hyviä kuvia. Kun Senja oli täällä, käytiin parinakin päivänä kuvaamassa Armia. Tai, Senja kuvasi. Joten, tässä pitkästä aikaa kuvia kakarasta, kuvista isot kiitokset Senjalle :) 

Toinen tuli syliin ♥

Kuulumisia

Taas on muutama hetki vierähtänyt viime postauksesta. Mulla on vaan iskenyt laiskuus ja ajan puute, mutta nyt taas on luvassa vähän päivittelyä!

Kaksi viikkoa sitten tunnilla menin Niilolla pellolla. Siitä ei ollut kuvia eikä oikeestaan mitään kerrottavaa, joten se venytti taas sitä etten saanut postausta aikaiseksi. Muutenkin kuvien puute on ollut vähän masentavaa :D mutta siis, pellolla mentiin ja mun osalta se meni taas vähän matkusteluksi. Ravailua ja laukkailua enimmäkseen.

Sitten viikko sitten ratsuna oli taas Nipa, mutta mentiinkin kentällä puomeja. Puomien kanssa yhdisteltiin siirtymisiä sun muita ja Niilo meni kovaa! Koska tunnin sisällöstä ei oltu varmoja, oli mulla kouluraippa messissä. Eihän sitä aina välttämättä tarvitse tuon hepan kanssa, mutta yleensä on raippa aina mukana. Nyt oli pakko jättää se kentän laidalle kesken tunnin, kun rupesi lähtemään laukkatehtävissä mopo käsistä.

Laukassa tehtävänä oli siis mennä ravissa lyhyellä sivulla olevan puomin yli ja siinä kohdilla nostaa laukka. Noh, meillä meni laukannostot vähän plörinäks, mutta joo. Sitten kun sain laukan nostettua, mentiinkin pirun kovaa. Laukassa piti siis kääntää ympyrälle toisen puomin yli, josta me kyllä meinattiin usein mennä lahjakkaasti ohi. Muissa tehtävissä tehtiin myös voltteja ja juuri ennen puomeja piti mm. siirtyä ravista käyntiin jne. Ohjaus oli välillä hukassa, mutta ihan mukavasti Niilo meni.

Sunnuntaina haettiinkin sitten Senja junalta Riihimäeltä ja maanantaiksi olin saanut meidät molemmat tunnille. Mulla oli yksi rästi ja Senja tuli irtotunnille. Senjahan sai sitten Nipan ratsukseen ja kertonee omassa blogissaan enemmän. Mulla taas luki listassa Lento ja tunnin aiheena olisi esteet. Meinasi tulla semmonen mitä ihmettä. Esteillä kun en ole mitenkään varmin ja Lennolla olen mennyt kerran aikaisemmin. Noh eihän siinä mitään, käytiin rakentamassa huikeat kolme ristikko kentälle ja sitten poni valmiiksi. Ja Lento on oikeasti niin pieni, että mulle se on poni :D

Koska tunnilla ei sinänsä tehty mitään ihmeellistä, en nyt selitä mitenkään tarkasti. Alkuverkka oli kuitenkin mulle outo, kun pitkin ohjin ravailu ja laukkailu olikin tällä kertaa ohjat kädessä käyntiä. Lentoa sai koko ajan patistella eteen, myös hypätessä. Meinasi loppua ratsastajalla kunto, kun vaati paljon ratsastajaltakin että poni meni kierroksen laukkaa. 

Lennolla oli ihan kiva hypätä, vaikkei mitään kummempia nyt hypättykkään. Itse kyllä tykkään enemmän menevämmistä ratsuista, mutta menetteli tämäkin. Saa nähdä mitä tehdään tänään tunnilla ja kenen selkään sitä tänään pääsee.

Kun Senja oli täällä tosiaan sunnuntaista tiistaihin, käytiin myös kuvailemassa Armia. Lisää kuvia tulee varmasti myös Senjan blogiin, mutta kunhan saan Senjalta kuvia niin tulee niitä lisää tännekin. Tuossa on nyt semmoinenkin kuva missä minä olen, kun Armi kerrankin jaksoi istuskella siinä vieressä :D

Panikointia ja kamat hukassa

Sunnuntaiaamuna herätys mulla oli siinä seiskan aikaan ja jo ennen kasia mulla oli kamat kasassa ja lähdin tallille. Hetken ihmettelyn jälkeen rupesin harjaamaan Niiloa. Heti kun oli muuten harjattu, rupesin vääntämään sykeröitä. Ne onnistuikin aika helposti tällä kertaa, vaikka oli vasta kolmas kerta kun niitä kunnolla tein. Häntään sille ei keretty mitään tehdäkään.

Kun olin saanut itseni valmiiksi, meinasi iskeä paniikki. Minun jälkeen starttaavia oli jo lähtenyt kävelemään ja mulla ei hevosella ollut suojia, satulaa eikä suitsia. Valkoista huopaa ei meinannut löytyä eikä Nipalla ollut turparemmiä. Kaikki saatiin kuitenkin kasaan ja pääsin kävelemään, kun yksi kavereistani auttoi varusteiden kanssa.

kuvista kiitokset Niina Saloselle

Verkka meni mulla ihan penkin alle. Tai siis Niilo toimi siinä ihan hyvin, mutta jäin itse matkustelemaan liikaa. Ja silloin kun jäin matkustelemaan, en vaatinut Nipalta tarpeeksi ja se kostautui sitten myöhemmin. Verkassa jäin liiaksi ihmettelemään ja varomaan ulkopuolisia ratsukoita. Ja kun ulkopuoliset taas ei tiedä näitä meidän perusjuttuja, joutui ratsastamaan erilailla kun tunnilla.

Ensin vain hölkötellen ravia ja laukkaa, ohjat sai olla melko pitkinä (kuten muutenkin..) ja sitten siirtymisiä. Sitten kun kaksi ensimmäistä menivät kentälle valmistautumaan, minä jätin raipan ja hupparin pois. Sitten vielä epätoivoisesti yritin ratsastaa Niiloa eteen. Kun ensimmäinen pääsi aloittamaan, siirryin ulos ja kaveri tuli ottamaan Niilolta suojat pois. Rata on todella nopea ja lähtisin kolmantena. Eli heti kun ensimmäinen oli saanut radan suoritettua, pääsin kentälle verryttelemään.

Radan ulkopuolella pääasiassa kävelin, mutta kun oma vuoro alkoi lähestyä otin vähän ravia. Sitten vihellyksen kuultuani lähdin valkoisten aitojen sisäpuolelle. Mulla ei nyt ole tätä kirjoittaessa mun pöytäkirjaa mukana, joten mulla ei ole numeroita kertoa jokaisesta kohdasta erikseen. Seassa oli muutama 5 ja yksi 7, loput olivat 5,5-6,5 väliltä. Alkutervehdykseen tultiin vielä reippaasti ja mun jännitys sekä panikointi oli tiessään.

Alkutervehdyksestä lähdettiin käynnissä, ennen lyhyttä sivua raviin. Niilo oli hyvin kuulolla, joten ravi tuli kun pyysin. Siitä oikealle ja kolmikaarinen kiemuraura. Se meni vähän pyllylleen, asetus oli ihan kadoksissa. Kaarista tuli ehkä suurinpiirtein sopivan kokoiset. Siitä sitten lävistäjälle kevyessä ravissa lisäten. Noh, me mitään lisätty. Ehkä pieni ero oli näkyvissä, mutta ei sen kummempaa. Lyhyelle sivulle sitten pysähdys, joka tuli hieman liian aikaisin.

Pysähdyksestä raviin ja siitä sitten uudelle lävistäjälle. Se oli hieman parempi kuin ensimmäinen, mutta sekin oli paljon huonompi mitä välillä ollaan menty. Sitten käyntipätkä, joka olisi saanut olla energisempi. Kuten jokainen muukin kohta. Lyhyeltä sivulta laukannosto, joka kyllä nousi. Sain tosissaan pitää laukkaa yllä, että saatiin ympyrä tehtyä. Kentän keskipisteessä sitten raviin ja vasemmalle. Taino, eihän me keskelle päästy kun Niilo keksi tiputtaa raville. Ja minä en ollut tarpeeksi hereillä ja ylläpitänyt laukkaa loppuun asti.

Uusi laukannosto lyhyen sivun keskeltä ja taas sain koko ajan patistella Nipaa eteenpäin. Tästäkin tuli kommenttia että olisi pitänyt olla energisempi. Me koettiin siis ihan täysi hyytyminen. Selvittiin nyt kuitenkin paremmin siihen keskelle, jossa raviin. Jatkettiin vielä vasemmalle, jonka jälkeen päästiin kääntymään lopputervehdykseen. Tästä tosiaan tuli se radan ainoa seiska :D

Multa meinasi loppua kunto ja kun käveltiin pitkin ohjin radalta pois, meinasi iskeä tosi huono olo. Johtui ehkä siitä, etten ollut saanut tai kerennyt syödä ennen rataa mitään. Ja kello oli kuitenkin sen 10.30. Kävelin selästä hetken tallia ympäri, jonka jälkeen talutin vielä jonkin aikaa. Ennen kuin mentiin talliin, kuuntelin prosentit. Saatiin me 58,810 prosenttia, joihin olen ihan tyytyväinen. Kisat oli kuitenkin ensimmäiset ja mitään sijoitusta oltu edes hakemassa.

Tallissa otin Nipalta varusteet pois ja purin sykeröt. Hoidin varusteet kuntoon, vaihdoin kengät ja lähdin portinavaajaksi. Oli jännä katsoa sieltä kisoja, kuten ylipäätään olla tuolla vakkaritallilla kisojen aikaan. En kisoissa ole nurrilla ollut kertaakaan, kun siellä on kisat. Ekan luokan jälkeen autoin purkamaan päädyn palkintojenjakoa ja lanausta varten, jonka jälkeen lähdin talliin.

Vein Nipan muiden kanssa samaan aikaan laitumelle, tai siis niiden joiden kisasuoritukset oli ohi. Sitten takaisin talliin vaihtamaan ratsastushousut kollareihin, eväät matkaan ja katsomaan tokaa luokkaa. Sunnuntaina oli sitten lopulta lämmin, vaikka aamulla sai laittaa pitkähihaisen, hupparin sekä takin että tarkeni. Kun lopulta uskalsin mennä katsomaan ekan luokan tuloksia, oli meidän sijoitus sitten 16/20. Olen tyytyväinen että saatiin hyväksytty suoritus, eikä jääty viimeisiksi :D

Maanantaina sitten totesin että olen kipeä, joten maanantaista keskiviikkoon lojuin sängyn pohjalla. Nyt olen selvinnyt kouluun, jossa saa tylsyyksissään kirjoitettua postauksenkin. Tällä viikolla on yksi tunti, ensi viikolla myös. Sitten onkin syysloma, jolle tuleekin mahdollisesti kolme tuntia. Vakkaritunti, rästitunti ja sitten vielä irtotunti toisella tallilla.

Kenraaliharjoitukset

Eilen kun pääsin taas koulusta kotiin, vaihdoin vaatteet ja menoksi. Olin tallilla melkein puoltoista tuntia ennen kuin tunti alkaisi, joten söin siinä evääni ja juttelin tallikaverin kanssa. Sitten hoitamaan hieman kuraista Nipaa. Meinasi tulla vähän kiirus, mutta kerkesin hyvin kävelemään muiden kanssa. Kunhan sain ensin kannukset ihmeteltyä edes jotenkuten jalkaan, olihan nyt vasta toinen kerta niillä. Ja eihän ne tietenkään ollut sitten hyvin.

Mä kuitenkin menin vähän myöhässä sitten kentälle kävelemään, kun meille kerrottiin perusasioita pukeutumisesta ja hevosten varusteista kisoihin. Niilolle pitää kaivaa turparemmi ja sitten valkoinen huopa. Suojat ja raippa pitää muistaa jättää pois ennen kentälle menoa, johon itseasiassa värväsin jo yhen kaverin. Hän tulee katsomaan, mutta ei itse osallistu, niin kysyin haluaisiko hän auttaa minua sitten kisoissa. Itselle pitää kaivaa joku siisti paita ja putsata kengät sun muut.

Sitten lähdettiin verkkaamaan, taas pitkin ohjin ravia ja laukkaa. Välillä menin kahdella ympyrällä, välillä sitten laukassa koko uraa. Niilo kun pitää saada oikeasti liikkumaan eteen. Se oli nyt jostain syystä hankalaa. En meinannut saada sitä ollenkaan liikkumaan ja meno oli ihme touhua. Verkan jälkeen lyhyt tauko ja sitten paljon siirtymisiä aina etukäteen katsotussa kohtaa. Tässäkin välillä meni hyvin, välillä vähän huonommin.

Sitten ensimmäinen lähti maneesiin tekemään oikean kokoisella alueella rataa läpi, kun me muut sitten jäätiin kentälle itsenäisesti vielä ratsastamaan. Tässä kohti mä pomppasin alas ja rupesin säätämään kannuksia. Ne oli heti alusta asti valunut ihan alas, joten niistä ei ollut mitään iloa. Niilo vähän katseli, kun kyykistelin siinä sen edessä. Mutta nätisti Nipa seisoi paikallaan, vaikken siitä oikeastaan kiinni pitänyt. Sain kuin sainkin sitten kannukset sopivampaan kohtaan ja siitä ne ei valunut.

Sitten takaisin selkään ja jatkamaan. Tein vähän siirtymisiä, radan osia ja sitten pistin Niilon menemään oikein kunnolla eteen. Myös niitä lisäämisiä kevyessä ravissa testasin, koska ne on ilmeisesti meillä pieni ongelma kohta. Mutta nyt kannuksista oli jo iloa, joten sain Niilon liikkumaan ihan eritavalla. 

Sitten tuli mun vuoro mennä maneesiin, jossa ensin sain muutamat ohjeet ja ravasin reippaassa kevyessä ravissa pari kertaa maneesin ympäri. Ensimmäisellä radan vetämiskerralla mä ennakoin ihan liikaa, koska en luottanut että Niilo on kuulolla. Myös vauhti meinasi hyytyä ja laukkaohjelma meni vähän miten meni. Sitten otettiin uudet vauhdit ja rata uudestaan heti perään. Se meni jo paljon paremmin, vaikka raippaa sainkin käyttää apuna siinä kohti.

Lopulta meillä meni ihan kivasti ja jos mennään sunnuntaina samalla tavalla kun tunnilla, niin hirveitä ongelmia ei pitäisi olla. Meidän ongelmathan ratkeaa oikeastaan sillä, kun ajattelen vain eteen, eteen ja vielä kerran eteen. Kun Niilo liikkuu, se menee paremmin kulmiin ja saan paremmin vaikka ne laukat nostettua. Nyt ei ole tullut vastalaukkoja, joten toivotaan ettei niitä tule sunnuntainakaan.

Puhelinkuvia

Mulla on tähän uuteen puhelimeen kertynyt muutamat kuvat, joten laitellaan niitä nyt heti tänne. Kun joskus saisi aikaiseksi, pitäisi kaivella vanhasta puhelimesta kuvia. Siellä on hirveä läjä kuvia kesän alusta kesätöistä, Tallinan reissusta ja ties mistä. Mutta asiaan!

1&2. Käväistiin äitin ja veljen kanssa Suomenlinnassa metsästelemässä Pokemoneja :D

3. Tulossa jonain päivänä bussipysäkiltä kotiin. 4. Taas tulossa jostai, tällä kertaa autolla.

5. Yks päivä kävin yksin koirien kanssa alhaalla pyörähtämässä. Tiki raukka joutui olemaan remmissä.

6 & 7. Koulussa säätöä koneiden ja ties minkä kanssa.

8. Välillä ruoka on tosi hyvää, välillä ei niin hyvää. Näyttää ihan yläasteaikaiselta annokselta :DD

9 & 10. Käytiin katsomassa Jokereiden kotipeliä, olin melko varma että turpiin tulee. Mutta 5 - 1 voitto sieltä kuitenkin irtosi.

Kuvia on nyt vain valitettavasti muutamat, mutta katsotaan jos myöhemmin tulisi kesäkuvia :) Ja vähän sitä rupee jo stressaamaan vielä enempi sunnuntaita. Oon melkein paniikissa ja mietin kuumeisesti mitä ihmettä laitan päälle. Mitään kisavaatteita kun ei ole ja ei osteta ainakaan vielä. Kuitenkin silloin ollaan jo lokakuun puolella ja ihan pelkällä ohuella pitkähihasella ei välttämättä tarkene. Nytkin koulussa oon ollut vaan paksuilla huppareilla.

Nipsan selässä taas

Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut taas paljon kaikkea. Taas on jäänyt muutamista tunneista postaamatta, mutta tässä nyt pientä tiivistelmää niistä :)

Jos nyt oikein muistelen, niin kolmisen viikkoa sitten menin Gessyllä. Sen parempia muistikuvia mulla ei tunnista ole, mutta tunti meni ihan kohtuullisesti. Ei mitenkään erityisen hyvin, mutta ei kamalan huonostikaan. Sitä seuraavalla kerralla mulla luki taas listassa Gessy, mutta päätettiin yhden kanssa kysyä voidaanko vaihtaa. Lopulta pääsin sitten vihdoin ja viimein, pitkän odotuksen jälkeen Niilon selkään.

Koko kesän olin odottanut että pääsen Nipan selkään ja se vihdoin toteutui. Olin kerennyt jo alkukävelyitä menemään Gessyn selässä, joten satulassa oli alkuun hassu istua. Mutta kun päästiin kentälle ja aloitettiin alkuverkka, oli selässä tuttu ja turvallinen olo. Vähän sai alkuun hakea, mutta pian homma alkoi sujua. Itseasiassa ennen kuin aloitettiin alkuverkka, meille kerrottiin että nyt 2.10 on tallilla koulukisat. Että jos kiinnostusta on niin niihin voi osallistua.

Tunnilla harjoiteltiin niitä heC radan juttuja, kun yks sun toinen sanoi olevansa kiinnostunut. Kentän toiseen päätyyn rajattiin oikean kokoinen alue, jolle mentiin sitten vääntämään. Alkuun mentiin vaan ravissa ja yritettiin mennä mahdollisimman hyvin meidän uraa pitkin. Ai että kun oli kiva istua Niilon ravissa, kun mun on niin paljon helpomi istua siinä verrattuna vaikka Gessyn raviin. Tehtiin sitten kolmikaarista kiemurauraa, jossa Niilo oikeasti asettui. Yleensä mulle sanotaan että aseta enemmän, mutta nyt tuli kehuja kun asetus oli suurinpiirtein kohdillaan. Ja tuntui että kerrankin Niilo ei vedellyt pää taivaissa pitkän kirahvikaulansa kanssa.

Harjoiteltiin myös laukkaohjelmaa vähän pienemmissä ryhmissä. Eli lyhyen sivun keskeltä laukannosto, sitten lähdetään keskelle mutta kunnon kulmissa. Vasta keskipisteestä lähdettiin tekemään ympyrää, ympyrän jälkeen raviin ja toiseen suuntaan. Laukka tuli ainakin silloin oikein, omista verkkailuista en kyllä ollut yhtään varma :D

Viime viikolla pomppasin taas Niilon selkään ja taas harjoiteltiin koulurataa. Nyt verkkailtiin ite tekemällä ensin ympyröillä ravia ja laukkaa. Sitten vain siirtymisiä, joissa Niilo oli taas tosi kiva. Sen kanssa on vaan niin kiva tehdä siirtymisiä. Sitten mentiin pareittain taas rajatulle alueelle. Nyt tultiin vähän aikaa keskihalkaisijaa pitkin, tarkoituksena hakea sitä että tullaan oikeasta kohtaan ja suoraan. Tämä meni muutamaa pätkää lukuunottamatta ihan ok. Ei ainakaan tullut kauheita mutkitteluja.

Sitten tehtiin vuorotellen raviohjelma. En nyt rupea selittämään tarkasti mitä tässä tuli, mutta tässä on linkki ohjelmaan jota mentiin. Tiet tuli ihan hyvin, tottakai aina voi mennä tarkemmin. Isoin ongelma oli lisäykset, koska en niitä ollut ollenkaan testannut verkassa. Ne ei oikein lähtenyt tossa, mutta raviohjelman jälkeen tein vähän lisäyksiä kun mentiin itsenäisesti.

Lopuksi mentiin vielä sitten laukkaohjelma. Tässä stressaan hirveästi että tuleeko meille Nipan kanssa oikeat laukat, mutta tuossa laukannostot on niin hyvissä kohti että tulee aika helposti myötälaukat. Oikealle meni ihan hyvin, mutta vasemmalle taas oikaistiin niissä kohti mihin olisi pitänyt tulla kunnon kulmat.

Ja tunnin jälkeen ilmoittauduin sitten oikeasti niihin kisoihin! Eli mulla on nyt sunnuntaina siis mun ihan ensimmäiset, kunnolliset kisat. Vähän stressaan ja panikoin, mutta mun ryhmästä on moni muukin tulossa kisoihin. Harjoitellaan vielä perjantaina, jolloin täytyy nyt keskittyä tekemään kunnon tiet ja verkassa testata niin ravi-pysähdys-ravi siirtymiset, lisäämiset ja laukkaympyrät.

Ponilaakson possuWORMulat part. 2

Nyt vihdoin tulee leiripostaus osa kaksi, joka vähän jäi. Tämä on nyt enempi kuvapainoitteinen, ja kuvissakin painotus on hyvin paljon Sepossa. Menin sillä kuitenkin kaikki estetunnit ja niiltä on eniten kuvia. Kuvissa mulla on aivan hirveitä ilmeitä tai asentoja, hevoset menee miten sattuu, mutta ei anneta sen häiritä ;)

Ilman satulaa tunnilla oltiin Senjan kanssa pari, ei mennyt meidän leikit ihan putkeen :D meillä oli vielä haasteena että piti mahtua molempien hevosten kanssa puomien välistä. Hypyistä mulla olisi kyllä kuvia, mutta niissä on aivan järkyttävät ilmeet. Hyppääminen ilman satulaa oli todella kivaa ja mentiin kuitenkin muutakin kuin aivan minimini esteitä.

Kankitunnilla mulla oli ratsuna Kati, jota en meinannut saada liikkumaan ollenkaan. Siihen että poni ei liiku, lisätään vielä kanget ja kannukset, joita kumpiakaan en ole aikaisemmin käyttänyt. Noh, ainakin Katin kanssa oli hyvä harjoitella kannuksien kanssa, kun se ei hirveästi edes niihin reagoinut. Tehtiin avoja ja sulkuja, välillä me meinattiin jämähtää paikoilleen. Mulla menee ne aina sekasin ja varsinkin toinen näistä on mulle todella hankala.

Tavallisella koulutunnilla menin Misterillä aka Jääkaapilla. Senja mua jonkin verran pelotteli, mutta Mister oli oikein kiva. Mulla ei kyllä oo yhtään muistikuvaa mitä tunnilla tehtiin, mutta ihan hyvin muistaakseni sujui ja tunnin jälkeen olin tyytyväinen. Maastosta ei tietenkään ole kuvia, mutta silloin mut pistettiin pienen Ballen selkään. Sillä oli maastossa hauska mennä, varsinkin kun laukassa vähän mentiin kovaa. Pieni askel tuotti mulle vähän ongelmia ravissa sekä laukassa, oli jotenkin hankala keventää ja istua.

Istuntatunnilla mulla oli tosiaan Ruttu, joka ei ollut ihan mun hevonen. Kyllähän sillä nyt meni ja kyllä voisin mennä uudestaankin. Istuntatunnilla tajusin jotain asioita mun istunnasta ja kyllähän sitä välillä huomasi että istuu paljon paremmin mitä välillä.

 Nämä kolme ekaa kuvaa estekuvaa ovat erikoisestetunnilta. Sepon kanssa oli kiva hypätä, kun ei paljoo mietitty että mennäänkö erikoisemmista esteistä yli. Meillä oli trippeliä, vesiestettä, kapea este, sitten tuo "puskaeste", muuri ja olikohan vielä jotain. Seppo kuitenkin hyppäsi varmasti ja sain itse edelleen keskittyä siellä selässä olemiseen.

Nämä loput estekuvat on sitten joko normi estetunnilta, rataharjotuksista tai itse leirikisoista. Hyppääminen oli oikeasti kivaa ja tykästyin siihen vielä enemmän. Toki olen aina vähän liian pystyssä esteillä ja oma ajoitus ei aina ollut ihan kohdillaan, mutta hyvin selvittiin. Leirikisoja jännitin jonkun verran, mutta kun pääsi verkkaamaan niin helpottui. Ajattelin jo, että jos selvitään rata hengissä ja muistan ylipäätään radan, olen tyytyväinen.

Mutta mitä vielä! Me tultiin Sepon kanssa kolmansiksi ja oltiin ainoa meidän verkkaryhmästä joka veti tuplanollat. Vain kolme veti tuplanollat ja me nyt sitten oltiin se hitain ratsukko. Mulle kuittailtiinkin siitä, kuinka kouluratsastaja tuli ja veti kolmanneksi. Lasken kyllä itseni edelleenkin kouluratsastajaksi, mutta hyppääminen ei ole enää niin kammottava ajatus kuin joskus aikaisemmin.

Tässä nyt oli vähän kiteytettynä leiriviikkoa :)