Miten kääntäminen voi olla niin vaikeaa?

Perjantaina tallille lähtiessä mua laiskotti ihan kunnolla, toisaalta tallille pääsyä olin odottanut taas koko viikon. Mutta silti ei huvittanut oikein lähteä. Ulkona ei ollut edes kamalan kylmä, mutta olin palellut töissä koko päivän (varpaat oli ihan jäässä vaikka mulla oli villasukat). Siksi heitin päälle toppatakit ja ulkohousut ratsastushousujen päälle, ihan vain ettei tarvitsisi enää palella.

Tallilla olin ihan ajoissa, mutta silti pääsin aika myöhään kävelemään. Alkuun ei jaksanut kuin istua satulahuoneessa muiden kanssa höpisten, jonka jälkeen tuli mieleen että hei, se hevonen kannattaisi käydä harjaamassa. Tosiaan ratsuna oli Niilo, joka on yleensä mutakeleillä ihan kunnolla mudassa. Kuten tälläkin kertaa, joten siinä sitten raavittiin hetki ruunasta mudat irti.

Kuvista kiitokset Lotta Eskeliselle!

Kävelemään mentiin suoraan maneesiin, kuka nyt haluaisi ulkona kylmässä ja pimeässä kävellä, kun vaihtoehtona on vähän lämpimämpi ja vähän valoisampi maneesi. Käveltiin siinä sitten hetki, minä roikottelin jalkoja pitkinä kun en jalustimiinkaan niitä jaksanut laittaa. Lopulta jouduin ne sitten jalkaan kuitenkin laittamaan ja aloiteltiin tutusti pitkillä ohjilla kevyttä ravia kahdella ympyrällä. Sitten jossain kevyen istunnan ja tavallisen istunnan välimaastossa laukkaa, edelleen kahdella ympyrällä.

 Sitten lyhyt tauko ja samalla jalustimet pois sekä ristiin kaulalle. Nipan kanssa on tosi kiva mennä ilman jalustimia, sillä on nimittäin mulle niin sopivat askellajit istua. Alkuun jouduttiin laittaa raippa reiden alle ja ohjat kaulalle. Sitten kädet ylös sivuille ja vartalon kiertämistä. Sitten samaa, mutta niin kuin olisi pidetty ohjista ja liikerata vähän pienempi. Tähän asti oli helppoa, mutta sitten päästiin taas asiaan..

Tarkoituksena oli kääntää hevonen niin, että käännetään yläkroppaa yhtenä pakettina. Joo, kuulostaa helpolta ja "kuivaharjoittelukin" meni vielä helposti, mutta helppoa se ei todellakaan ole! Siis miten vaikeaa voi olla kääntää yläkroppaa? Mulla aina joko jäi muu kroppa paitsi kädet matkasta, toinen käsi lähti huitelemaan ihan omiaan joko liikaa sivulle tai sitten alaspäin. Käynnissä sai ihan tosissaan miettiä, että kuinka sitä kroppaa käännettiinkään. Samaa tehtiin sitten vielä ravissa, ei ollut helppoa vieläkään.

Välillä otettiin taas kuivaharjoittelua välissä tauon aikana, sen jälkeen taas jatkettiin. Aina välillä pujoteltiin pitkien sivujen vierissä olevia tötteröitä ja kääntäminen piti tehdä tuolla tekniikalla. Mutta miten voi olla näin lahopää, ettei muista kunnolla missä väleissä me niitä pujoteltiin? Noh, sitten jossain kohtiin askellajiksi vaihtui laukka, tehtävänä kääntää laukassa samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta nyt piti sitten siirtyä heti käännöksestä käyntiin. No niistä käännöksistä en tiedä, menikö ne aivan nappiin, mutta käyntiin kyllä siirryttiin varmaan sulavammin kuin ikinä.

Sitten vielä ennen loppuraveja pujoteltiin taas, niin käynnissä kuin ravissakin. Jossain välissä se kääntäminen helpottui, vaikka vieläkin sai vahtia esimerkiksi että kädet pysyvät samalla etäisyydellä toisistaan ja samalla korkeudella, vaikka niitä siirtääkin. Koko tunti siis mentiin ilman jalustimia, joka ei mua häirinnyt oikeastaan yhtään. Niilolla tykkään mennä ilman jalustimia. Lopuksi laitettiin loppuraveja varten jalustimet takaisin jalkaan.