Eilen kun pääsin taas koulusta kotiin, vaihdoin vaatteet ja menoksi. Olin tallilla melkein puoltoista tuntia ennen kuin tunti alkaisi, joten söin siinä evääni ja juttelin tallikaverin kanssa. Sitten hoitamaan hieman kuraista Nipaa. Meinasi tulla vähän kiirus, mutta kerkesin hyvin kävelemään muiden kanssa. Kunhan sain ensin kannukset ihmeteltyä edes jotenkuten jalkaan, olihan nyt vasta toinen kerta niillä. Ja eihän ne tietenkään ollut sitten hyvin.
Mä kuitenkin menin vähän myöhässä sitten kentälle kävelemään, kun meille kerrottiin perusasioita pukeutumisesta ja hevosten varusteista kisoihin. Niilolle pitää kaivaa turparemmi ja sitten valkoinen huopa. Suojat ja raippa pitää muistaa jättää pois ennen kentälle menoa, johon itseasiassa värväsin jo yhen kaverin. Hän tulee katsomaan, mutta ei itse osallistu, niin kysyin haluaisiko hän auttaa minua sitten kisoissa. Itselle pitää kaivaa joku siisti paita ja putsata kengät sun muut.
Sitten lähdettiin verkkaamaan, taas pitkin ohjin ravia ja laukkaa. Välillä menin kahdella ympyrällä, välillä sitten laukassa koko uraa. Niilo kun pitää saada oikeasti liikkumaan eteen. Se oli nyt jostain syystä hankalaa. En meinannut saada sitä ollenkaan liikkumaan ja meno oli ihme touhua. Verkan jälkeen lyhyt tauko ja sitten paljon siirtymisiä aina etukäteen katsotussa kohtaa. Tässäkin välillä meni hyvin, välillä vähän huonommin.
Sitten ensimmäinen lähti maneesiin tekemään oikean kokoisella alueella rataa läpi, kun me muut sitten jäätiin kentälle itsenäisesti vielä ratsastamaan. Tässä kohti mä pomppasin alas ja rupesin säätämään kannuksia. Ne oli heti alusta asti valunut ihan alas, joten niistä ei ollut mitään iloa. Niilo vähän katseli, kun kyykistelin siinä sen edessä. Mutta nätisti Nipa seisoi paikallaan, vaikken siitä oikeastaan kiinni pitänyt. Sain kuin sainkin sitten kannukset sopivampaan kohtaan ja siitä ne ei valunut.
Sitten takaisin selkään ja jatkamaan. Tein vähän siirtymisiä, radan osia ja sitten pistin Niilon menemään oikein kunnolla eteen. Myös niitä lisäämisiä kevyessä ravissa testasin, koska ne on ilmeisesti meillä pieni ongelma kohta. Mutta nyt kannuksista oli jo iloa, joten sain Niilon liikkumaan ihan eritavalla.
Sitten tuli mun vuoro mennä maneesiin, jossa ensin sain muutamat ohjeet ja ravasin reippaassa kevyessä ravissa pari kertaa maneesin ympäri. Ensimmäisellä radan vetämiskerralla mä ennakoin ihan liikaa, koska en luottanut että Niilo on kuulolla. Myös vauhti meinasi hyytyä ja laukkaohjelma meni vähän miten meni. Sitten otettiin uudet vauhdit ja rata uudestaan heti perään. Se meni jo paljon paremmin, vaikka raippaa sainkin käyttää apuna siinä kohti.
Lopulta meillä meni ihan kivasti ja jos mennään sunnuntaina samalla tavalla kun tunnilla, niin hirveitä ongelmia ei pitäisi olla. Meidän ongelmathan ratkeaa oikeastaan sillä, kun ajattelen vain eteen, eteen ja vielä kerran eteen. Kun Niilo liikkuu, se menee paremmin kulmiin ja saan paremmin vaikka ne laukat nostettua. Nyt ei ole tullut vastalaukkoja, joten toivotaan ettei niitä tule sunnuntainakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti