lauantai 13. elokuuta 2016

Tuntikausi startattu

Ratsastuskoulun tunnit alkoivat minulla jo viikko sitten, eli nyt on jo kaksi ratsastustuntia takana. Ai että oli ihanaa, kun pääsi tutulle tallille tuttujen hevosten pariin. Nämä kaksi ekaa tuntia ratsastin vielä samassa ryhmässä kuin keväällä, mutta nyt pitää ryhmää vaihtaa kun pidempi koulumatka aiheuttaa hieman ongelmia.

Viime viikolla ratsuna oli Gessy, en oikein tiennyt että tykkäsinkö vai en. Tietysti olisin mieluusti halunut mennä Niilolla, sitä kun olin odottanut koko kesän. Mutta ei auta kuin mennä sillä kuka listassa lukee. Kun selkään oli päästy, menimme suoraan kentälle kävelemään. 

Alkuverkaksi hölkkäilyä ja laukkaa pitkin ohjin, tässähän nyt mitään ongelmaa ei ollut. Alkuun olin itse vähän hukassa, kun piti jättää raippa pois. Gessyn ravi ei ole mikään helpoin istua, joten mikäs sen mukavampaa kuin mennä ilman jalustimia. Alkuun yritin pitää ravin mahdollisimman hitaana, jolloin siellä selässä oli helpompi istua. Ihan hyvin se sujui silloinkin, kun piti tehdä temponvaihteluita ravissa. Ainoa vaan että meinasi jalat irrota, kun ne eivät hirveästi tykänneet ilman jalustimia menosta.
Gessyn perustempo on sen verran hidasta, että kun tehtiin temponvaihteluita ei sen tarvinnut kovin kovaa mennä. Ja Gee lähtee helposti vain kiihdyttelemään, jolloin jarru katoaa. Tämä meinasi nytkin käydä, joten kun muut menivät reippaasti, otin itse välillä käyntiin ja yritin rauhoitella ravia. Laukkatyöskentely on Gessyn kanssa ihan kivaa, sen laukka on niin ihana ja siellä on tosi kiva istua.

Nyt seuraavalla tunnilla mulle koittikin oikein iso yllätys. Hevosen kohdalla luki Warship, eli Warre.  Eli postauksen upeissa puhelinkuvissa esiintyvä ruuna. Mitä nyt katsonut kun muut menee, että se ei mikään helpoin ratsastettava ole. Ruunan säkä on jotain 180 sentin luona, joten se on kyllä kunnon sotalaiva. Hetken ihmettelyn jälkeen kävin hakemassa Warren sisälle ja harjailin rauhassa. Se oli kyllä oikein kiva hoitaa, siellä se vain möllötteli. Ja piti isot kavionsa ihan itse ylhäällä, josta suuri plussa.

Alkukävelyt suoritettiin tallipihalla pyörien, kunnes mentiin kentälle. Ensin oli vähän ongelmia koulusatulan vyön kiristämisessä, se oli niin alhaalla ettei meinannut itse sitä saada. Sitten kun päästiin kävelemään, aloitimme Warren kanssa keskustelun että minne ollaan menossa. Se olisi oikonut aivan järjettömästi ja jotenkin en uskaltanut tai/ja osannut sitä ohjata. Alkuun oli vähän hakemista sen kanssa tosiaan, kun ruunalla on käytössä hackamoret. Pikkuhiljaa kuitenkin päästiin vauhtiin, jolloin ohjaaminenkin helpottui. Olin vain aina ulko-ohjalla sitä vetämässä ulospäin, jolloin Warre lähti vain enemmän sisäänpäin.


Alkuun meillä oli ongelmia vauhdin kanssa, koska puristin jaloilla kiinni ja Warre hidastaa siitä välittömästi. Ja kun hevonen hidastaa, itse puristan vielä enemmän niitä jalkoja kiinni ja menen etukenoon. Keventäminen oli hankalaa, joten istuin välillä alas ja hain vauhdin uudestaan. Laukan nostin vain pari kertaa alkuverkassa, koska se ei ollut ainakaan minulle mitenkään helppoa ja Warrella on tosi iso laukka. Eli tehtävissä olisi loppunut tila kesken ja ohjauskaan ei ollut ihan täydellisesti kunnossa.

Alkuverkan jälkeen itsenäisesti käytiin jarrua ja kaasua läpi, eli siirtymisiä askellajien välillä. Kun sain ne jalat irrotettua ja sain istua alas ravissakin, alkoi se homma sujua. Vielä oli vähän suunnissa erimielisyyksiä, mutta nekin helpottivat hiljalleen. Sitten aloitettiin eka kunnon tehtävä. Kaikkiin kulmiin voltit käynnissä, pitkälle sivulle käynnissä pohkeenväistöä kaksi pätkää ja lyhyelle sivulle ravissa ympyrä. Väistöt sujuivat ihan hyvin, mutta ravissa ja volteilla meinasi vauhti hyytyä. Ja taas tuli puristamisongelma esille.


Samaa tehtiin ravissa ja ympyrä olisi pitänyt tehdä laukassa, mutta skippasin sen suosiolla. Ravissakin yllättävä kyllä väistöt sujuivat aika mallikkaasti, ainakin toiseen suuntaan :D lopuksi mentiin koko uraa kevyessä ravissa, pitkillä sivuilla lisättiin ravia ja lyhyillä sivuilla otettiin taas kiinni. Tämä oli koko tunnin kivoin tehtävä! Tykkään muutenkin lisäyksistä, mutta Warre oikeasti pidensi sitä askeltaan ja tuli hyvin helposti takaisin.

Alkuun olin sitä mieltä ettei Warre ole ihan minun ratsuni, mutta tunnin jälkeen yllätin itsenikin ajattelemalla että haluaisin uudestaan mennä Warrella. Oikeat nappulat alkoi löytyä vasta tunnin lopussa, joten olisin mielelläni jatkanut heti toisen tunnin perään.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Postaushaaste: puolesta vai vastaan?



Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.
Puolesta. Aina ei tarvitse selkään nousta tai tehdä mitään ihmeellistä, mutta liikkumaan hevosen pitäisi päästä. 

Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
Vastaan. Siinähän ne lämppärit menee ratsuina kuten mikä tahansa muukin hevonen.

Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan.
Kirjoja lukemalla voi oppia jotain ja tietää miten teoriassa asiat kuuluu tehdä, mutta kyllä asiat parhaiten oppii siellä selässä tekemällä.


Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
Ehdottomasti puolesta. En ikinä vedä montaa reikää kerrallaan. Joskus joku poni näykki muita, mutta minua ei, kun kiristin vyön nätisti enkä suoraan niin tiukalle kuin pystyy.

Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
Hevoskohtaista, mutta parastahan olisi jos hevonen pääsee laumassa olemaan.

Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Puolesta, en tosin keksi mitään hyvää syytä miksei toiseltakin puolelta 


Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.
Tämäkin on hevoskohtaista, toiset voi hoitaa ihan hyvin ilman kiinni laittamista, mutta toiset menee helpommin kun on kiinni. Itse tykkään antaa hevosen olla irti, jos vain mahdollista.

Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Vastaan. En itse ole kisannut, mutta voin silti sanoa suurinpiirtein minkä tasoinen olen. Ja kaikkia kisaaminen ei kiinnosta tai ei ole siihen mahdollisuutta, joten sitä ei voi pitää mittarina.

Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Harmillisesti puolesta. Ratsastus on kallis harrastus, joten mitä enemmän rahaa sitä paremmin pääsee kehittymään. Itsekin pääsen vain kerran viikossa, kun taas joku jolla on rahaa voi saada sen oman hevosen ja valmentautua kunnolla sen kanssa.


Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Puolesta. Se miten esteiden välillä ja ihan sileälläkin ratsastaa, kertoo myös todella paljon. Pelkällä estekorkeudella ei vielä paljoa kehuskella.

Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Ei välttämättä. Jos on joku jolta voi kysyä apua tarvittaessa ja alaikäisellä vanhemmilla on jotain kokemusta, niin miksei voisi suoraan ostaa omaa hevosta.


On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Vastaan. Eihän sillä ole väliä kuinka paljon tippuu. Toiset tippuu vähemmän, toiset enemmän. Ja voit olla ihan yhtä hyvä ratsastaja kun olet tippunut kerran, kuin se kaveri joka on tippunut kymmenen kertaa.

Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Puolesta. Onhan se ihan hyödyllistä kun pääsee muillakin ratsastamaan. Itse ainakin oivallan joitain asioita helpommin toisen hevosen kanssa, joita voi sitten käyttää sen vakioratsun kanssa. Tai jos on oma hevonen niin sen kanssa.

maanantai 8. elokuuta 2016

Armi 1v

Tänään tuo meidän pikkuinen apina täyttää vuoden, kamala kun aika kuluu. Juurihan se oli pieni pallero joka meille tuli. Talvellakin kun oli -30 astetta pakkasta niin toinen vetelee hangessa ihan innoissaan. Siellä sitä joutui itse kärvistelemään, kun toinen ei osoittanut mitään merkkejä että haluaisi sisälle. Nyt tuo pallero asustelee Tikin kanssa ulkona tarhassa. Siellä niillä on hyvä koppi ja pääseväthän ne sieltä lenkille mukaan. Varsinkin nyt kun itsekin on innostunut enemmän käymään, etenkin Pokemon Go on hyvä motivoija :D mutta enempää en selittele, alle laitan kuvia siitä kun vauvaa käytiin katsomassa ja viimeisimpiin kuvauskertoihin asti. Kuvat eivät välttämättä ole aivan oikeassa järjestyksessä :)

Vauvaa katsomassa

Tää taitaa olla siltä päivältä kun Armi tuli kotiin




Koirakaveri tuli kylään, mutta toinen menee ojaan piiloon

Pienestä pitäen on pitänyt kivien kanssa leikkiä










© Senja

lauantai 6. elokuuta 2016

Ponilaakson possuWORMulat part. 1

Nyt kun toisella näytöllä pyörii Riosta kenttäratsastuksen kouluratsastusosuus, tuli mieleen että tässä samallahan voisi tänne kirjoittaa jotain. Mulla on iskenyt aivan järkyttävä laiskuus, mitään en oo oikein saanut leirin jälkeen aikaiseksi. Laukku on vieläkin valitettavasti purkamatta, helposti olen jämähtänyt telkkarin ääreen katsomaan äidin kanssa NCIS:ssää ja nyt häiritsee hieman hammaslääkärin jälkeen. Mulla oli tossa eilen hammaslääkäri, jossa multa "kaivettiin" parin hampaan purupinnat esiin kun ne eivät olleet vielä tulleet. Eli ientä otettiin pois ja nyt ne on tosi kipeät, kun ne on vielä hassusti tulossa sieltä.

Mutta sitten leiriin. Mulla on hieman huonosti muistikuvia tunneilta ja nyt ei riitä mielenkiinto selvittämään niitä paremmin. Joten tämä postaus sisältää kuvia ja linkkaan loppuun myös Senjan tekemän leirivideon. Samalla käyn läpi että toteutuiko mun aikomat jutut leirin aikana.  Myöhemmin paremmalla ajalla kirjoittelen sitten enemmän fiiliksiä ja tapahtumista :)

Paras leiriporukka ikinä ♥

1. Aion heittäytyä
- Tietyllä tavalla toteutui, ihan hyvin lähdin kaikkeen mukaan mihin kykenin. Toki aina olisin voinut paremminkin heittäytyä.

2. Aion mennä uimaan.
- Ei kunnolla. En kyennyt mennä, mutta kahlaamassa kävin niin että tuli ylös reiteen asti vesi. Mulla oli toinen polvi turvoksissa puolet leiristä, kun ötökkä pisti siihen sopivasti. Niin vedessä oli hyvä sitä viilennellä.

Mister, joka yllätti positiivisesti, vaikka Senja "pelotteli"

3. Aion olla avoimin mielin.
- Tämä sujui ihan hyvin. Välillä piti heittää jotain, että tuleekohan ratsastuksesta mitään, mutta loppujen lopuksi olin hyvillä mielillä aina menossa uusienkin hevosten kanssa.

4. Aion jättää stressaamisen väliin.
- Alkuun hyppäämistä, erikoisesteitä, ilman satulaa hyppäämistä ja leirikisoja stressasin, mutta kun päästiin vauhtiin niin kykenin ottamaan rennosti. Eli kokonaan ei toteutunut, mutta mitään en pitkäksi ajaksi jäänyt stressaamaan.

Rutulla menin istuntatunnin, ei ihan mun hevonen mutta kiva silti

5. En halua pelätä hyppäämistä.
- Onnistui! Missään vaiheessa en pelännyt, jännitin toki. Mutta jännityskin kaikkosi aika nopeasti aina.

6. Aion tutustua muihinkin.
- Tämäkin toteutui! En jäänyt vain pyörimään Senjan kanssa, vaan tutustuin moneen ihanaan ihmiseen. Meillä oli todella mahtava leiriporukka!

Mun lemppariksi muodostui Seppo, jolla menin kaikki estetunnit. Ja heti ekan tunnin. Sepon kanssa ei tarvinnut miettiä millään esteellä että mennäänköhän me yli vai ei ♥

7. Aion mennä ilman satulaa.
- Kyllähän mä menin, vaikka alkuun epäilinkin sen kanssa kun hypätäkkin piti. Mutta se oli lopulta todella kivaa, enkä edes tippunut.

8. Aion pitää hauskaa ja ottaa paljon kuvia.
- Hauskaa oli, ekana yönäkin melkeen kolmen aikoihin vielä naurettiin aulassa. Ja kuten aiemminkin jo sanoin, meillä oli ihanmahtava leiriporukka. Kuvien ottaminen vähän jäi, mutta taisin silti ottaa eniten kuvia mitä millään leirillä. Onneksi muut sitten kuvasivat munkin puolesta :D


 
Ja tässä vielä Senjan tekemä video, joka on aivan mahtava ja kuvaa hyvin meidän leiriviikkoa :D