Reilu viikko sitten mulla oli tunti tunnin myöhemmin ja listassa pienoinen järkytys. Mulle oli laitettu Jethro, iso rautias puoliverinen. Jethro lukeutuu niihin hevosiin, joilla en välttämättä olisi ikinä uskonut meneväni. Ruuna löytyikin sitten pikkutallista, jossa sen hoidin ja vähän ihmettelin.
Seuraava järkytys tuli, kun nousin rampilta selkään. Maasta Jethro ei vaikuttanut ihan niin isolta, kuten joku Warre. Mutta kun selkään kiipesi, tuntui että kaulaa on kilometri kaupalla (ja Niilo on kuitenkin kirahvi..) ja muutenkin hevonen oli tosi iso. Ja kun edellinen ratsu oli melkein ponikokoinen Lento, oli muutos aikamoinen.
Verryttely meni todellakin hevoseen tutustuessa ja heti sain itse tehdä paljon töitä. Ravi oli niin isoa, että siinä oli jopa hankala keventää. Laukkaakin oli tosi hassu mennä, kun se oli niin isoa. Jos Niilon kanssa tuntuu tarvitsevan jo laukassa tilaa, niin Jethron kanssa sitä tarvitsi tuplasti. Kuitenkin alun perusteella ruuna vaikutti ihan kivalta.
Alkuverkan jälkeen tehtiin pysähdyksiä ja siirtymisiä. Ja voi apua kun yritti istua ravissa alas. Jouduin keskittymään siihen ja pitämään ravin hitaana, jolloin selässä oli vähän helpompi istua. Olin ihan tyytyväinen, että tunti meni juurikin niiden siirtymisten parissa. Ei ruuna mun top lempihevosiin nouse, mutta ihan kiva se oli.
Nyt perjantaina listassa oli alunperin laitettu mulle Niilo, mutta sitten se oli vedetty yli ja vaihdettu tilalle Ville. Villellä olin mennyt kaksi kertaa aikaisemmin, mutta niilläkin kerroilla totesin sen olevan todella kiva. Yhdessä sitten ryhmän kanssa päädyttiin lopulta lähtemään ilman satulaa, mikä sopi kyllä minulle. Nimittäin viime talvena menin viimeksi Villellä ja silloinkin mentiin ilman satulaa kovien pakkasten takia.
Alkuun tuntui että en tasan pysy selässä, mutta kun hetken aikaa käveli ja sitten aloitti ravaamaan, alkoi tuntua vähän turvallisemmalta. Joskus aikoja sitten kun menin ilman satulaa jollain tunnlla, en uskaltanut ravata kuin lyhyitä pätkiä ja laukka jäi tosi vähälle. Nyt mentiin kuitenkin ihan perus alkuverkka. Sitten saatiin päättää että tehdäänkö jotain kunnollista vai leikitäänkö.
Päädyttiin leikkeihin ja ensimmäisenä oltiin peiliä. Mä vedin aina hitaasti ja en edes halunnut itse sinne "peiliksi". Joten vasta vikalla kierroksella kun muut palautettiin alkuun, vedin sinne loppuun asti ja voitin niin sanotusti sen kierroksen. Seuraavaksi tehtiin niin että piti laukata pitkin maneesia, kun sanotaan ratsailta niin hevonen pysäytetään ja tullaan oikealta puolelta alas. Sitten vasemmalta puolelta selkään. Tätä ennen otettiin harjoituksia selkään nousemisesta, mikä ei sujunut. Tavallisen penkin päältä en meinannut päästää selkään, piti mennä sitten muurin palasen päältä kun se oli korkeampi.
Oikealla kierroksella en sitten ihme ja kumma jo ekalla kierroksella pudonnut. Pääsin kuin pääsinkin tavallisen tuolin päältä selkään. Seuraavalla kierroksella oikeastaan luovutin ja tipuin pelistä pois. Seuraava oli ns. tuolileikki, jossa en jaksanut edes tulla selästä alas kun toinen oli jo menossa. Vähän luovutus tässäkin :D
Lopuksi sitten mentiin ravia ja laukkaa ilman käsiä. Alkuun yritettiin mennä jonossa, mutta se hajosi aika nopeasti. Ville meni aika kivasti ja jopa minä, pieni pelkuri, uskalsin vedellä ilman käsiä ihan ilman edessä kulkijaa. Jos kuusi vuotta sitten olisi tämmöistä tehty, en olisi uskaltanut edes ravata kunnolla ilman satulaa. Nyt sitten näin :D pientä kehitystä havaittavissa. Ja olen todennut että ilman käsiä meno on oikeasti todella hauskaa.
Miks melkein kaikki mun ratsut on rautiaita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti