Ratsastuskoulun tunnit alkoivat minulla jo viikko sitten, eli nyt on jo kaksi ratsastustuntia takana. Ai että oli ihanaa, kun pääsi tutulle tallille tuttujen hevosten pariin. Nämä kaksi ekaa tuntia ratsastin vielä samassa ryhmässä kuin keväällä, mutta nyt pitää ryhmää vaihtaa kun pidempi koulumatka aiheuttaa hieman ongelmia.
Viime viikolla ratsuna oli Gessy, en oikein tiennyt että tykkäsinkö vai en. Tietysti olisin mieluusti halunut mennä Niilolla, sitä kun olin odottanut koko kesän. Mutta ei auta kuin mennä sillä kuka listassa lukee. Kun selkään oli päästy, menimme suoraan kentälle kävelemään.
Alkuverkaksi hölkkäilyä ja laukkaa pitkin ohjin, tässähän nyt mitään ongelmaa ei ollut. Alkuun olin itse vähän hukassa, kun piti jättää raippa pois. Gessyn ravi ei ole mikään helpoin istua, joten mikäs sen mukavampaa kuin mennä ilman jalustimia. Alkuun yritin pitää ravin mahdollisimman hitaana, jolloin siellä selässä oli helpompi istua. Ihan hyvin se sujui silloinkin, kun piti tehdä temponvaihteluita ravissa. Ainoa vaan että meinasi jalat irrota, kun ne eivät hirveästi tykänneet ilman jalustimia menosta.
Gessyn perustempo on sen verran hidasta, että kun tehtiin temponvaihteluita ei sen tarvinnut kovin kovaa mennä. Ja Gee lähtee helposti vain kiihdyttelemään, jolloin jarru katoaa. Tämä meinasi nytkin käydä, joten kun muut menivät reippaasti, otin itse välillä käyntiin ja yritin rauhoitella ravia. Laukkatyöskentely on Gessyn kanssa ihan kivaa, sen laukka on niin ihana ja siellä on tosi kiva istua.
Nyt seuraavalla tunnilla mulle koittikin oikein iso yllätys. Hevosen kohdalla luki Warship, eli Warre. Eli postauksen upeissa puhelinkuvissa esiintyvä ruuna. Mitä nyt katsonut kun muut menee, että se ei mikään helpoin ratsastettava ole. Ruunan säkä on jotain 180 sentin luona, joten se on kyllä kunnon sotalaiva. Hetken ihmettelyn jälkeen kävin hakemassa Warren sisälle ja harjailin rauhassa. Se oli kyllä oikein kiva hoitaa, siellä se vain möllötteli. Ja piti isot kavionsa ihan itse ylhäällä, josta suuri plussa.
Alkukävelyt suoritettiin tallipihalla pyörien, kunnes mentiin kentälle. Ensin oli vähän ongelmia koulusatulan vyön kiristämisessä, se oli niin alhaalla ettei meinannut itse sitä saada. Sitten kun päästiin kävelemään, aloitimme Warren kanssa keskustelun että minne ollaan menossa. Se olisi oikonut aivan järjettömästi ja jotenkin en uskaltanut tai/ja osannut sitä ohjata. Alkuun oli vähän hakemista sen kanssa tosiaan, kun ruunalla on käytössä hackamoret. Pikkuhiljaa kuitenkin päästiin vauhtiin, jolloin ohjaaminenkin helpottui. Olin vain aina ulko-ohjalla sitä vetämässä ulospäin, jolloin Warre lähti vain enemmän sisäänpäin.
Alkuun meillä oli ongelmia vauhdin kanssa, koska puristin jaloilla kiinni ja Warre hidastaa siitä välittömästi. Ja kun hevonen hidastaa, itse puristan vielä enemmän niitä jalkoja kiinni ja menen etukenoon. Keventäminen oli hankalaa, joten istuin välillä alas ja hain vauhdin uudestaan. Laukan nostin vain pari kertaa alkuverkassa, koska se ei ollut ainakaan minulle mitenkään helppoa ja Warrella on tosi iso laukka. Eli tehtävissä olisi loppunut tila kesken ja ohjauskaan ei ollut ihan täydellisesti kunnossa.
Alkuverkan jälkeen itsenäisesti käytiin jarrua ja kaasua läpi, eli siirtymisiä askellajien välillä. Kun sain ne jalat irrotettua ja sain istua alas ravissakin, alkoi se homma sujua. Vielä oli vähän suunnissa erimielisyyksiä, mutta nekin helpottivat hiljalleen. Sitten aloitettiin eka kunnon tehtävä. Kaikkiin kulmiin voltit käynnissä, pitkälle sivulle käynnissä pohkeenväistöä kaksi pätkää ja lyhyelle sivulle ravissa ympyrä. Väistöt sujuivat ihan hyvin, mutta ravissa ja volteilla meinasi vauhti hyytyä. Ja taas tuli puristamisongelma esille.
Samaa tehtiin ravissa ja ympyrä olisi pitänyt tehdä laukassa, mutta skippasin sen suosiolla. Ravissakin yllättävä kyllä väistöt sujuivat aika mallikkaasti, ainakin toiseen suuntaan :D lopuksi mentiin koko uraa kevyessä ravissa, pitkillä sivuilla lisättiin ravia ja lyhyillä sivuilla otettiin taas kiinni. Tämä oli koko tunnin kivoin tehtävä! Tykkään muutenkin lisäyksistä, mutta Warre oikeasti pidensi sitä askeltaan ja tuli hyvin helposti takaisin.
Alkuun olin sitä mieltä ettei Warre ole ihan minun ratsuni, mutta tunnin jälkeen yllätin itsenikin ajattelemalla että haluaisin uudestaan mennä Warrella. Oikeat nappulat alkoi löytyä vasta tunnin lopussa, joten olisin mielelläni jatkanut heti toisen tunnin perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti