Tänään tallissa mua odotti ihana, kurainen karvakasa Niilo. Ruuna oli sitten päättänyt pyöriä kunnolla mudassa, paikoitellen oli oikeasti varmasti joku sentin paksuinen kerros mutaa. Muutenhan kura oli onneksi kuivunut, mutta jalat tarvitsi pestä. Kuran pois saamiseen olisi tarvinnut enemmän aikaa kuin sen vajaan tunnin, mutta Nipasta sain ihan siedettävän näköisen. Mun uudet chapsit sopivat kyllä hyvin vanhojen kenkien kanssa tän operaation jälkeen! Raahasin kameran tallille mukaan, mutta ennen tuntia ei kerennyt ottaa kuin nää muutamat kämäset kuvat puhelimella, kun sai tota mutakerrosta kuoria pois.
Alkukävelyt mentiin tallipihalla kierrellen. Sitten ohjeeksi saatiin, että mennään kentälle mutta jokainen tulee vuorotellen maneesiin vetämään sen merkin radan, jonka aikoo mennä. Tämähän oli eka kerta kun itse pääsin syksyn jälkeen kentälle. Niilon kanssa kentällä on niin paljon mukavampi mennä, kun se on sen verran iso niin ulkona on tilaa päästellä menemään. Alkuverkka meni normaalisti, eli ravia ja laukkaa kahdella ympyrällä. Siitä sitten jatkoin siirtymisillä ja tein vähän kaikkea sekalaista, kerran kun saatiin itsenäisesti mennä.
Kun ensimmäinen lähti maneesiin, rupesin vaan ratsastamaan Niiloa eteen. Ruuna tahtoi olla vähän hidas ja raviakin sai jo tosissaan pitää yllä. Paineltiin siis pitkin ohjin kevyessä ravissa sekä laukassa. Tein radan myös kerran suurinpiirtein läpi ja meinasin koko ajan unohtaa radan. Kun pääsin sitten viimeisenä ekalla kierroksella maneesiin, sain mennä maneesissa hetken ympäriinsä. Itse rata meni ihan hyvin, mitä nyt oikea laukka vähän tuotti ongelmia. Tippuiltiin raville ja en tiedä tuliko siinä vastalaukkaakin.
Tässä välissä taas palasin kentälle ja kierros alkoi alusta. Ratsastin taas enimmäkseen eteen, koska ohjeeksi oikeaan laukkaan sain että pitää vaan mennä reippaasti. Mielummin vähän huonommat tiet, jos vain laukka säilyy. Myötälaukanhan se nostaa, jos ei ole kääntynyt pää ulospäin. Pariin otteeseen tein suurin piirtein radan kentällä. Kun pääsin taas maneesiin, aloitin radan oikeastaan heti. Nyt se meni paljon paremmin ja kumpikaan laukka ei rikkoutunut. Jouduin ratsastamaan paljon eteen, mutta laukka kuitenkin säilyi loppuun asti. Ratakin meni aika selkärangasta, ei tarvinnut hirveästi miettiä mihin seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti