maanantai 31. lokakuuta 2016

Rautiaita ratsuja

Reilu viikko sitten mulla oli tunti tunnin myöhemmin ja listassa pienoinen järkytys. Mulle oli laitettu Jethro, iso rautias puoliverinen. Jethro lukeutuu niihin hevosiin, joilla en välttämättä olisi ikinä uskonut meneväni. Ruuna löytyikin sitten pikkutallista, jossa sen hoidin ja vähän ihmettelin.

Seuraava järkytys tuli, kun nousin rampilta selkään. Maasta Jethro ei vaikuttanut ihan niin isolta, kuten joku Warre. Mutta kun selkään kiipesi, tuntui että kaulaa on kilometri kaupalla (ja Niilo on kuitenkin kirahvi..) ja muutenkin hevonen oli tosi iso. Ja kun edellinen ratsu oli melkein ponikokoinen Lento, oli muutos aikamoinen.


Verryttely meni todellakin hevoseen tutustuessa ja heti sain itse tehdä paljon töitä. Ravi oli niin isoa, että siinä oli jopa hankala keventää. Laukkaakin oli tosi hassu mennä, kun se oli niin isoa. Jos Niilon kanssa tuntuu tarvitsevan jo laukassa tilaa, niin Jethron kanssa sitä tarvitsi tuplasti. Kuitenkin alun perusteella ruuna vaikutti ihan kivalta.

Alkuverkan jälkeen tehtiin pysähdyksiä ja siirtymisiä. Ja voi apua kun yritti istua ravissa alas. Jouduin keskittymään siihen ja pitämään ravin hitaana, jolloin selässä oli vähän helpompi istua. Olin ihan tyytyväinen, että tunti meni juurikin niiden siirtymisten parissa. Ei ruuna mun top lempihevosiin nouse, mutta ihan kiva se oli.


Nyt perjantaina listassa oli alunperin laitettu mulle Niilo, mutta sitten se oli vedetty yli ja vaihdettu tilalle Ville. Villellä olin mennyt kaksi kertaa aikaisemmin, mutta niilläkin kerroilla totesin sen olevan todella kiva. Yhdessä sitten ryhmän kanssa päädyttiin lopulta lähtemään ilman satulaa, mikä sopi kyllä minulle. Nimittäin viime talvena menin viimeksi Villellä ja silloinkin mentiin ilman satulaa kovien pakkasten takia.

Alkuun tuntui että en tasan pysy selässä, mutta kun hetken aikaa käveli ja sitten aloitti ravaamaan, alkoi tuntua vähän turvallisemmalta. Joskus aikoja sitten kun menin ilman satulaa jollain tunnlla, en uskaltanut ravata kuin lyhyitä pätkiä ja laukka jäi tosi vähälle. Nyt mentiin kuitenkin ihan perus alkuverkka. Sitten saatiin päättää että tehdäänkö jotain kunnollista vai leikitäänkö.


Päädyttiin leikkeihin ja ensimmäisenä oltiin peiliä. Mä vedin aina hitaasti ja en edes halunnut itse sinne "peiliksi". Joten vasta vikalla kierroksella kun muut palautettiin alkuun, vedin sinne loppuun asti ja voitin niin sanotusti sen kierroksen. Seuraavaksi tehtiin niin että piti laukata pitkin maneesia, kun sanotaan ratsailta niin hevonen pysäytetään ja tullaan oikealta puolelta alas. Sitten vasemmalta puolelta selkään. Tätä ennen otettiin harjoituksia selkään nousemisesta, mikä ei sujunut. Tavallisen penkin päältä en meinannut päästää selkään, piti mennä sitten muurin palasen päältä kun se oli korkeampi.

Oikealla kierroksella en sitten ihme ja kumma jo ekalla kierroksella pudonnut. Pääsin kuin pääsinkin tavallisen tuolin päältä selkään. Seuraavalla kierroksella oikeastaan luovutin ja tipuin pelistä pois. Seuraava oli ns. tuolileikki, jossa en jaksanut edes tulla selästä alas kun toinen oli jo menossa. Vähän luovutus tässäkin :D

Lopuksi sitten mentiin ravia ja laukkaa ilman käsiä. Alkuun yritettiin mennä jonossa, mutta se hajosi aika nopeasti. Ville meni aika kivasti ja jopa minä, pieni pelkuri, uskalsin vedellä ilman käsiä ihan ilman edessä kulkijaa. Jos kuusi vuotta sitten olisi tämmöistä tehty, en olisi uskaltanut edes ravata kunnolla ilman satulaa. Nyt sitten näin :D pientä kehitystä havaittavissa. Ja olen todennut että ilman käsiä meno on oikeasti todella hauskaa.

Miks melkein kaikki mun ratsut on rautiaita?

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

ADHD kakara

Senja kuvaili Armia ADHD kakaraksi, jollainen se vähän on. Armihan tykkää painella menemään vapaana ollessaan. Sitten kun se olisi kuvaa ajatellen nätisti paikoillaan, katsoen melkein suoraan kameraan, ei sinulla ole juuri kamera sillain että saisit napsaistua kuvan. Kun kohotat kameraa, se liikahtaa ja hieno kuva meni siinä. En siis tajua, miten Senja saa aina otettua tuosta niin hyviä kuvia. Kun Senja oli täällä, käytiin parinakin päivänä kuvaamassa Armia. Tai, Senja kuvasi. Joten, tässä pitkästä aikaa kuvia kakarasta, kuvista isot kiitokset Senjalle :) 







Toinen tuli syliin ♥

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kuulumisia

Taas on muutama hetki vierähtänyt viime postauksesta. Mulla on vaan iskenyt laiskuus ja ajan puute, mutta nyt taas on luvassa vähän päivittelyä!

Kaksi viikkoa sitten tunnilla menin Niilolla pellolla. Siitä ei ollut kuvia eikä oikeestaan mitään kerrottavaa, joten se venytti taas sitä etten saanut postausta aikaiseksi. Muutenkin kuvien puute on ollut vähän masentavaa :D mutta siis, pellolla mentiin ja mun osalta se meni taas vähän matkusteluksi. Ravailua ja laukkailua enimmäkseen.


Sitten viikko sitten ratsuna oli taas Nipa, mutta mentiinkin kentällä puomeja. Puomien kanssa yhdisteltiin siirtymisiä sun muita ja Niilo meni kovaa! Koska tunnin sisällöstä ei oltu varmoja, oli mulla kouluraippa messissä. Eihän sitä aina välttämättä tarvitse tuon hepan kanssa, mutta yleensä on raippa aina mukana. Nyt oli pakko jättää se kentän laidalle kesken tunnin, kun rupesi lähtemään laukkatehtävissä mopo käsistä.

Laukassa tehtävänä oli siis mennä ravissa lyhyellä sivulla olevan puomin yli ja siinä kohdilla nostaa laukka. Noh, meillä meni laukannostot vähän plörinäks, mutta joo. Sitten kun sain laukan nostettua, mentiinkin pirun kovaa. Laukassa piti siis kääntää ympyrälle toisen puomin yli, josta me kyllä meinattiin usein mennä lahjakkaasti ohi. Muissa tehtävissä tehtiin myös voltteja ja juuri ennen puomeja piti mm. siirtyä ravista käyntiin jne. Ohjaus oli välillä hukassa, mutta ihan mukavasti Niilo meni.


Sunnuntaina haettiinkin sitten Senja junalta Riihimäeltä ja maanantaiksi olin saanut meidät molemmat tunnille. Mulla oli yksi rästi ja Senja tuli irtotunnille. Senjahan sai sitten Nipan ratsukseen ja kertonee omassa blogissaan enemmän. Mulla taas luki listassa Lento ja tunnin aiheena olisi esteet. Meinasi tulla semmonen mitä ihmettä. Esteillä kun en ole mitenkään varmin ja Lennolla olen mennyt kerran aikaisemmin. Noh eihän siinä mitään, käytiin rakentamassa huikeat kolme ristikko kentälle ja sitten poni valmiiksi. Ja Lento on oikeasti niin pieni, että mulle se on poni :D

Koska tunnilla ei sinänsä tehty mitään ihmeellistä, en nyt selitä mitenkään tarkasti. Alkuverkka oli kuitenkin mulle outo, kun pitkin ohjin ravailu ja laukkailu olikin tällä kertaa ohjat kädessä käyntiä. Lentoa sai koko ajan patistella eteen, myös hypätessä. Meinasi loppua ratsastajalla kunto, kun vaati paljon ratsastajaltakin että poni meni kierroksen laukkaa. 

Lennolla oli ihan kiva hypätä, vaikkei mitään kummempia nyt hypättykkään. Itse kyllä tykkään enemmän menevämmistä ratsuista, mutta menetteli tämäkin. Saa nähdä mitä tehdään tänään tunnilla ja kenen selkään sitä tänään pääsee.


Kun Senja oli täällä tosiaan sunnuntaista tiistaihin, käytiin myös kuvailemassa Armia. Lisää kuvia tulee varmasti myös Senjan blogiin, mutta kunhan saan Senjalta kuvia niin tulee niitä lisää tännekin. Tuossa on nyt semmoinenkin kuva missä minä olen, kun Armi kerrankin jaksoi istuskella siinä vieressä :D

torstai 6. lokakuuta 2016

Panikointia ja kamat hukassa

Sunnuntaiaamuna herätys mulla oli siinä seiskan aikaan ja jo ennen kasia mulla oli kamat kasassa ja lähdin tallille. Hetken ihmettelyn jälkeen rupesin harjaamaan Niiloa. Heti kun oli muuten harjattu, rupesin vääntämään sykeröitä. Ne onnistuikin aika helposti tällä kertaa, vaikka oli vasta kolmas kerta kun niitä kunnolla tein. Häntään sille ei keretty mitään tehdäkään.

Kun olin saanut itseni valmiiksi, meinasi iskeä paniikki. Minun jälkeen starttaavia oli jo lähtenyt kävelemään ja mulla ei hevosella ollut suojia, satulaa eikä suitsia. Valkoista huopaa ei meinannut löytyä eikä Nipalla ollut turparemmiä. Kaikki saatiin kuitenkin kasaan ja pääsin kävelemään, kun yksi kavereistani auttoi varusteiden kanssa.

kuvista kiitokset Niina Saloselle

Verkka meni mulla ihan penkin alle. Tai siis Niilo toimi siinä ihan hyvin, mutta jäin itse matkustelemaan liikaa. Ja silloin kun jäin matkustelemaan, en vaatinut Nipalta tarpeeksi ja se kostautui sitten myöhemmin. Verkassa jäin liiaksi ihmettelemään ja varomaan ulkopuolisia ratsukoita. Ja kun ulkopuoliset taas ei tiedä näitä meidän perusjuttuja, joutui ratsastamaan erilailla kun tunnilla.

Ensin vain hölkötellen ravia ja laukkaa, ohjat sai olla melko pitkinä (kuten muutenkin..) ja sitten siirtymisiä. Sitten kun kaksi ensimmäistä menivät kentälle valmistautumaan, minä jätin raipan ja hupparin pois. Sitten vielä epätoivoisesti yritin ratsastaa Niiloa eteen. Kun ensimmäinen pääsi aloittamaan, siirryin ulos ja kaveri tuli ottamaan Niilolta suojat pois. Rata on todella nopea ja lähtisin kolmantena. Eli heti kun ensimmäinen oli saanut radan suoritettua, pääsin kentälle verryttelemään.


Radan ulkopuolella pääasiassa kävelin, mutta kun oma vuoro alkoi lähestyä otin vähän ravia. Sitten vihellyksen kuultuani lähdin valkoisten aitojen sisäpuolelle. Mulla ei nyt ole tätä kirjoittaessa mun pöytäkirjaa mukana, joten mulla ei ole numeroita kertoa jokaisesta kohdasta erikseen. Seassa oli muutama 5 ja yksi 7, loput olivat 5,5-6,5 väliltä. Alkutervehdykseen tultiin vielä reippaasti ja mun jännitys sekä panikointi oli tiessään.

Alkutervehdyksestä lähdettiin käynnissä, ennen lyhyttä sivua raviin. Niilo oli hyvin kuulolla, joten ravi tuli kun pyysin. Siitä oikealle ja kolmikaarinen kiemuraura. Se meni vähän pyllylleen, asetus oli ihan kadoksissa. Kaarista tuli ehkä suurinpiirtein sopivan kokoiset. Siitä sitten lävistäjälle kevyessä ravissa lisäten. Noh, me mitään lisätty. Ehkä pieni ero oli näkyvissä, mutta ei sen kummempaa. Lyhyelle sivulle sitten pysähdys, joka tuli hieman liian aikaisin.


Pysähdyksestä raviin ja siitä sitten uudelle lävistäjälle. Se oli hieman parempi kuin ensimmäinen, mutta sekin oli paljon huonompi mitä välillä ollaan menty. Sitten käyntipätkä, joka olisi saanut olla energisempi. Kuten jokainen muukin kohta. Lyhyeltä sivulta laukannosto, joka kyllä nousi. Sain tosissaan pitää laukkaa yllä, että saatiin ympyrä tehtyä. Kentän keskipisteessä sitten raviin ja vasemmalle. Taino, eihän me keskelle päästy kun Niilo keksi tiputtaa raville. Ja minä en ollut tarpeeksi hereillä ja ylläpitänyt laukkaa loppuun asti.

Uusi laukannosto lyhyen sivun keskeltä ja taas sain koko ajan patistella Nipaa eteenpäin. Tästäkin tuli kommenttia että olisi pitänyt olla energisempi. Me koettiin siis ihan täysi hyytyminen. Selvittiin nyt kuitenkin paremmin siihen keskelle, jossa raviin. Jatkettiin vielä vasemmalle, jonka jälkeen päästiin kääntymään lopputervehdykseen. Tästä tosiaan tuli se radan ainoa seiska :D


Multa meinasi loppua kunto ja kun käveltiin pitkin ohjin radalta pois, meinasi iskeä tosi huono olo. Johtui ehkä siitä, etten ollut saanut tai kerennyt syödä ennen rataa mitään. Ja kello oli kuitenkin sen 10.30. Kävelin selästä hetken tallia ympäri, jonka jälkeen talutin vielä jonkin aikaa. Ennen kuin mentiin talliin, kuuntelin prosentit. Saatiin me 58,810 prosenttia, joihin olen ihan tyytyväinen. Kisat oli kuitenkin ensimmäiset ja mitään sijoitusta oltu edes hakemassa.

Tallissa otin Nipalta varusteet pois ja purin sykeröt. Hoidin varusteet kuntoon, vaihdoin kengät ja lähdin portinavaajaksi. Oli jännä katsoa sieltä kisoja, kuten ylipäätään olla tuolla vakkaritallilla kisojen aikaan. En kisoissa ole nurrilla ollut kertaakaan, kun siellä on kisat. Ekan luokan jälkeen autoin purkamaan päädyn palkintojenjakoa ja lanausta varten, jonka jälkeen lähdin talliin.


Vein Nipan muiden kanssa samaan aikaan laitumelle, tai siis niiden joiden kisasuoritukset oli ohi. Sitten takaisin talliin vaihtamaan ratsastushousut kollareihin, eväät matkaan ja katsomaan tokaa luokkaa. Sunnuntaina oli sitten lopulta lämmin, vaikka aamulla sai laittaa pitkähihaisen, hupparin sekä takin että tarkeni. Kun lopulta uskalsin mennä katsomaan ekan luokan tuloksia, oli meidän sijoitus sitten 16/20. Olen tyytyväinen että saatiin hyväksytty suoritus, eikä jääty viimeisiksi :D

Maanantaina sitten totesin että olen kipeä, joten maanantaista keskiviikkoon lojuin sängyn pohjalla. Nyt olen selvinnyt kouluun, jossa saa tylsyyksissään kirjoitettua postauksenkin. Tällä viikolla on yksi tunti, ensi viikolla myös. Sitten onkin syysloma, jolle tuleekin mahdollisesti kolme tuntia. Vakkaritunti, rästitunti ja sitten vielä irtotunti toisella tallilla.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Kenraaliharjoitukset

Eilen kun pääsin taas koulusta kotiin, vaihdoin vaatteet ja menoksi. Olin tallilla melkein puoltoista tuntia ennen kuin tunti alkaisi, joten söin siinä evääni ja juttelin tallikaverin kanssa. Sitten hoitamaan hieman kuraista Nipaa. Meinasi tulla vähän kiirus, mutta kerkesin hyvin kävelemään muiden kanssa. Kunhan sain ensin kannukset ihmeteltyä edes jotenkuten jalkaan, olihan nyt vasta toinen kerta niillä. Ja eihän ne tietenkään ollut sitten hyvin.


Mä kuitenkin menin vähän myöhässä sitten kentälle kävelemään, kun meille kerrottiin perusasioita pukeutumisesta ja hevosten varusteista kisoihin. Niilolle pitää kaivaa turparemmi ja sitten valkoinen huopa. Suojat ja raippa pitää muistaa jättää pois ennen kentälle menoa, johon itseasiassa värväsin jo yhen kaverin. Hän tulee katsomaan, mutta ei itse osallistu, niin kysyin haluaisiko hän auttaa minua sitten kisoissa. Itselle pitää kaivaa joku siisti paita ja putsata kengät sun muut.

Sitten lähdettiin verkkaamaan, taas pitkin ohjin ravia ja laukkaa. Välillä menin kahdella ympyrällä, välillä sitten laukassa koko uraa. Niilo kun pitää saada oikeasti liikkumaan eteen. Se oli nyt jostain syystä hankalaa. En meinannut saada sitä ollenkaan liikkumaan ja meno oli ihme touhua. Verkan jälkeen lyhyt tauko ja sitten paljon siirtymisiä aina etukäteen katsotussa kohtaa. Tässäkin välillä meni hyvin, välillä vähän huonommin.


Sitten ensimmäinen lähti maneesiin tekemään oikean kokoisella alueella rataa läpi, kun me muut sitten jäätiin kentälle itsenäisesti vielä ratsastamaan. Tässä kohti mä pomppasin alas ja rupesin säätämään kannuksia. Ne oli heti alusta asti valunut ihan alas, joten niistä ei ollut mitään iloa. Niilo vähän katseli, kun kyykistelin siinä sen edessä. Mutta nätisti Nipa seisoi paikallaan, vaikken siitä oikeastaan kiinni pitänyt. Sain kuin sainkin sitten kannukset sopivampaan kohtaan ja siitä ne ei valunut.

Sitten takaisin selkään ja jatkamaan. Tein vähän siirtymisiä, radan osia ja sitten pistin Niilon menemään oikein kunnolla eteen. Myös niitä lisäämisiä kevyessä ravissa testasin, koska ne on ilmeisesti meillä pieni ongelma kohta. Mutta nyt kannuksista oli jo iloa, joten sain Niilon liikkumaan ihan eritavalla. 


Sitten tuli mun vuoro mennä maneesiin, jossa ensin sain muutamat ohjeet ja ravasin reippaassa kevyessä ravissa pari kertaa maneesin ympäri. Ensimmäisellä radan vetämiskerralla mä ennakoin ihan liikaa, koska en luottanut että Niilo on kuulolla. Myös vauhti meinasi hyytyä ja laukkaohjelma meni vähän miten meni. Sitten otettiin uudet vauhdit ja rata uudestaan heti perään. Se meni jo paljon paremmin, vaikka raippaa sainkin käyttää apuna siinä kohti.

Lopulta meillä meni ihan kivasti ja jos mennään sunnuntaina samalla tavalla kun tunnilla, niin hirveitä ongelmia ei pitäisi olla. Meidän ongelmathan ratkeaa oikeastaan sillä, kun ajattelen vain eteen, eteen ja vielä kerran eteen. Kun Niilo liikkuu, se menee paremmin kulmiin ja saan paremmin vaikka ne laukat nostettua. Nyt ei ole tullut vastalaukkoja, joten toivotaan ettei niitä tule sunnuntainakaan.