sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kumpa voisin suhun tutustua vielä vähän lähempää

Taas kerkesi vierähtämään melkein kuukausi edellisestä postauksesta. Aika kuluu aivan kauheaa vauhtia ja koulu vie hirveästi aikaa. Mutta nyt pääsiäislomalla sain vihdoin taas blogin eteen jotain aikaiseksi. Nyt siis vähän kuulumisia, kera erittäin laadukkaiden puhelinkuvien.


Kaksi viimeisintä ratsastustuntia olen mennyt Niilolla (<3), sitä ennen menin nelisen kertaa Geellä. Geen kanssa alkoi jo vähän oikeita nappuloita löytyä, mutta oikein mielelläni palasin Niilon selkään. Geen selässähän pompin ravissa ihan hirveästi, jos en pystynyt keskittymään istumiseen täysin. Niilon ravissa kun istui alas, niin pysyin kuin liimattuna. Ekalla tunnilla Niilo oli aivan mahtava, harjoiteltiin vähän C-merkin rataan kuuluvia pätkiä. Suurinpiirtein kaikki meni tosi kivasti, ei tarvinnut turhautua siellä selässä yhtään.


Toisella kerralla, eli viimeksi, oli itselläni kylki ja vatsa niin kipeät, ettei ratsastamisestä meinannut tulla mitään. En pystynyt pitkiä aikoja istumaan harjoitusravissa, laukassa pystyin paremmin olemaan. Alkuverkan jälkeen jokainen veti perusmerkin radan läpi, jossa laukassa oli meillä vähän ongelmia. Vanha ongelma väärän laukan kanssa tuli taas pienesti esiin, mutta onneksi vain nyt kerran. Yhdessä vaiheessa nostin aina väärän laukan ja sain tosissani keskittyä että sain oikean laukan nostettua. Nyt onneksi on nämäkin sujunut vähän paremmin.


Armi on taas kasvanut ja välillä osaa jo käyttäytyä vähän paremmin. Tossa yhdellä viikolla käytiin vähän pidempiä lenkkejä ihmisten ilmoilla. Ai että kun olin ylpeä tytöstä, kun se käyttäytyi niin hyvin. Tokihan ihmisiä ja varsinkin koiria olisi ollut kiva päästä moikkaamaan, mutta Armi ei ruvennut räyhäämään. Tätähän se harrasti yhdessä vaiheessa, mutta nyt kun autotien toisella puolella haukkui ja juoksenteli koira, Armi meni melkein välinpitämättömänä ohitse.