maanantai 28. marraskuuta 2016

Miten kääntäminen voi olla niin vaikeaa?

Perjantaina tallille lähtiessä mua laiskotti ihan kunnolla, toisaalta tallille pääsyä olin odottanut taas koko viikon. Mutta silti ei huvittanut oikein lähteä. Ulkona ei ollut edes kamalan kylmä, mutta olin palellut töissä koko päivän (varpaat oli ihan jäässä vaikka mulla oli villasukat). Siksi heitin päälle toppatakit ja ulkohousut ratsastushousujen päälle, ihan vain ettei tarvitsisi enää palella.

Tallilla olin ihan ajoissa, mutta silti pääsin aika myöhään kävelemään. Alkuun ei jaksanut kuin istua satulahuoneessa muiden kanssa höpisten, jonka jälkeen tuli mieleen että hei, se hevonen kannattaisi käydä harjaamassa. Tosiaan ratsuna oli Niilo, joka on yleensä mutakeleillä ihan kunnolla mudassa. Kuten tälläkin kertaa, joten siinä sitten raavittiin hetki ruunasta mudat irti.

Kuvista kiitokset Lotta Eskeliselle!

Kävelemään mentiin suoraan maneesiin, kuka nyt haluaisi ulkona kylmässä ja pimeässä kävellä, kun vaihtoehtona on vähän lämpimämpi ja vähän valoisampi maneesi. Käveltiin siinä sitten hetki, minä roikottelin jalkoja pitkinä kun en jalustimiinkaan niitä jaksanut laittaa. Lopulta jouduin ne sitten jalkaan kuitenkin laittamaan ja aloiteltiin tutusti pitkillä ohjilla kevyttä ravia kahdella ympyrällä. Sitten jossain kevyen istunnan ja tavallisen istunnan välimaastossa laukkaa, edelleen kahdella ympyrällä.

 Sitten lyhyt tauko ja samalla jalustimet pois sekä ristiin kaulalle. Nipan kanssa on tosi kiva mennä ilman jalustimia, sillä on nimittäin mulle niin sopivat askellajit istua. Alkuun jouduttiin laittaa raippa reiden alle ja ohjat kaulalle. Sitten kädet ylös sivuille ja vartalon kiertämistä. Sitten samaa, mutta niin kuin olisi pidetty ohjista ja liikerata vähän pienempi. Tähän asti oli helppoa, mutta sitten päästiin taas asiaan..


Tarkoituksena oli kääntää hevonen niin, että käännetään yläkroppaa yhtenä pakettina. Joo, kuulostaa helpolta ja "kuivaharjoittelukin" meni vielä helposti, mutta helppoa se ei todellakaan ole! Siis miten vaikeaa voi olla kääntää yläkroppaa? Mulla aina joko jäi muu kroppa paitsi kädet matkasta, toinen käsi lähti huitelemaan ihan omiaan joko liikaa sivulle tai sitten alaspäin. Käynnissä sai ihan tosissaan miettiä, että kuinka sitä kroppaa käännettiinkään. Samaa tehtiin sitten vielä ravissa, ei ollut helppoa vieläkään.

Välillä otettiin taas kuivaharjoittelua välissä tauon aikana, sen jälkeen taas jatkettiin. Aina välillä pujoteltiin pitkien sivujen vierissä olevia tötteröitä ja kääntäminen piti tehdä tuolla tekniikalla. Mutta miten voi olla näin lahopää, ettei muista kunnolla missä väleissä me niitä pujoteltiin? Noh, sitten jossain kohtiin askellajiksi vaihtui laukka, tehtävänä kääntää laukassa samalla tavalla kuin aikaisemmin, mutta nyt piti sitten siirtyä heti käännöksestä käyntiin. No niistä käännöksistä en tiedä, menikö ne aivan nappiin, mutta käyntiin kyllä siirryttiin varmaan sulavammin kuin ikinä.


Sitten vielä ennen loppuraveja pujoteltiin taas, niin käynnissä kuin ravissakin. Jossain välissä se kääntäminen helpottui, vaikka vieläkin sai vahtia esimerkiksi että kädet pysyvät samalla etäisyydellä toisistaan ja samalla korkeudella, vaikka niitä siirtääkin. Koko tunti siis mentiin ilman jalustimia, joka ei mua häirinnyt oikeastaan yhtään. Niilolla tykkään mennä ilman jalustimia. Lopuksi laitettiin loppuraveja varten jalustimet takaisin jalkaan.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Uutta ulkonäköä

Eilen illalla blogi koki ulkoasun vaihdoksen. Vanha ulkoasu oli todella kesäinen ja kohta on jo joulukuu, niin pitihän sitä nyt vähän uutta ilmettä saada. Ja kun multa ei löytynt yhtään sopivaa talvista kuvaa, niin piti tehdä edes vähän erilainen, joka ei olisi niin kesäinen. 

Muutenkin nyt on tarkoituksena päivitellä blogin ulkoasua enemmän haluamaani suuntaan. Johtuisikohan oma inspiraation puute siitä, kun blogi ei näytä siltä, miltä haluaisin? Mutta ei kannata siis ihmetellä, jos blogi näyttää joskus vähän hassulta :D



Miltä uusi banneri vaikuttaa?

perjantai 25. marraskuuta 2016

Epätasaista menoa

 Multa on valitettavasti jäänyt taas postailu vähemmälle. Mulla ei ole oikein uusia kuvia, eikä mistään tahdo löytyä energiaa blogin päivittelemiseen. Mulla on alkanut työssäoppiminen, kohta on jo kaksi viikkoa takana. Rytmi on tuttu 7/8-16, paitsi perjantaisin 7-14. Perjantaisin ryntään suoraan tallille, muina päivinä olen kotona vähän 17.30 jälkeen (jos bussi on suurinpiirtein aikataulussa). Pitkän työpäivän jälkeen yleensä tahtoo tehdä jotain muuta kuin istua koneella. Tai vaikka tahtoisi, niin ei jaksa. Koko päivä kun muutenkin menee jo koneen ääressä.


Multa on jäänyt väliin kolme tuntipostausta, joten tässä pieni tiivistelmä niistä. Ensimmäinen raportoimaton tunti oli 5.11, hui kamala! Sen menin kuitenkin Niilolla, ihanalla tutulla ja turvallisella hevosella. Tehtiin aika perusjuttuja, siirtymisiä ja puolipidätteitä. Yleensä Nipsa on vähän hidas ja siirtymisissä menee aikansa, että saan ne sujumaan jouhevasti. Varmaan pakkasesta johtuen (silloin olikin tosi kiva keli!) heppa oli aika säpäkkänä, joten se kuunteli aika kivasti. Nipa oli myös aika säpäkkänä, koska se heitteli muutamat komeat pukit laukassa. Aikaisemmin se on jotain pieniä joskus harvoin tehnyt, mutta nyt tuli oikein kunnon pukit.




Seuraava tunti ei sitten ollutkaan perjantaina, vaan koska silloin ei ollut tunteja, kävin jo keskiviikkona ratsastamassa sen heti pois. Pääsin sopivasti kahdelta jo koulusta, joten kerkesin tunnille. Listassa oli nyt uudestaan mulle pistetty Jethro. Huokaisin helpotuksesta, kun listassa ei ollut kuin kolme mun lisäksi tunnilla. Ruunalta kun löytyy tuota kokoa, että mahduttaisiin tekemään jotain maneesissa :D
 

  
Aina kun sain puhelimen kameran esiin, näytti heppa tolta. Kun sen laitto pois, katteli se korvat hörössä ovelle, ärsyttävää! :D


Tunnilla tehtiin onneksi ihan perusperusjuttuja. Muut kun teki temponvaihteluita ravissa, mä yritin vain istua Jethron ravissa. Ja me mentiin etanavauhtia koko ajan maneesia ympäri, että istuminen onnistuisi edes jotenkuten. Laukka taas oli ihan oma lukunsa, mun tehtävä siinä kohtaa oli nostaa laukka. Oikeassa kierroksesa onnistui aina välillä, vasempaan en saanut koko tunnin aikana nostettua laukkaa kertaakaan. Mentiin nimittäin kahdella ympyrällä ja siinä Jethro lähti aina lapa edellä menemään toiselle ympyrälle.. enkä saanut kaulaa pidettyä suorassa. Onneksi Jethro jatkoi suoraan, koska olin niin väsynyt tuon taistelun jälkeen.


Nyt viikko sitten perjantaina pääsin taas ihanan Nipan selkään, paljaaseen tosin. Listassa luki ilman satulaa ja olisi pitänyt olla rakennettavat esteet. No niitä ei ollut, joten kun oltiin kävelty hetki niin ilmoitettiin että rakennetaan muutama este. Ne tulivat keskelle maneesia, kaksi pientä ristikkoa vierekkäin. Pitkille sivuille tuli tötteröt pujoteltaviksi.



Alkuverkan jälkeen pujoteltiin ja harjoiteltiin nopeaa kääntämistä. Niilo pujotteli ravissa tosi näppärästi, sillä nyt oli turha laukkaa edes kokeilla. Muuten olisi joutunut tulemaan alas nostelemaan  ne, eikä se minua oikeen huvittanut. Otettiin myös muutamat hypyt. Alkuun oli vähän hakemista, koska en ole päässyt taas hetkeen hyppäämään. Ja olihan nyt vasta toinen kerta ilman satulaa hyppäämistä, edellinen oli kesällä leirillä.


Sitten aloitettiin kisaaminen. Jakauduttiin joukkueisiin ja otettiin vähän sekava harjoittelukierros. Sitten päästiin asiaan. Ensin hypättiin ristikko, ympyrä, uudestaan ristikko, sitten lyhyelle sivulle ja pujoteltiin takaisin. Ainoa ongelma oli ympyrä, sillä Nipsa kiihdyttää aina esteen jälkeen ja tilaa ei ollut hirveästi. Meidän joukkue voittikin itseasiassa kaikki kierrokset, joita taisi olla ainakin viisi. Vikoilla kierroksilla rataa muutettiin. Ensin pujoteltiin edestakaisin tötteröt, sitten ristikko, ympyrä, ristikko ja pujoteltiin takaisin. Tiukat kääntymiset ei ollu ihan se meidän juttu, mutta hengissä selvittiin. Takapuoli vain tahtoi olla toista mieltä tunnin jälkeen..





Semmonen juttu vielä, että multa löytyy nykyään hevosinstagram Senjan kanssa, @team_fiksut . Saa käydä seurailemassa, sinne tulee paljon reaaliaikaisemmin jotain päivitystä tunneista :)